Itsenäisyyspäivänä puussa

Englantilainen aamiainen

Tänään söin viimeisen kunnon englantilaisen aamiaisen täällä. Sunnuntaisinhan aamupala keskuksella sisältää tavallisten murojen, leipien ja jogurtin lisäksi makkaraa, tomaattia, kanamunaa, pekonia ja papuja. Tätä varten kannattaakin myös viikonloppuisin herätä aamupalalle kahdeksaksi. Onneksi keittiöhenkilökunta on oppinut pitämään ruokia esillä kauemmin kuin puoli tuntia, joten pieni tai isokaan myöhästyminen ei aina haittaa. Ajankohta on siltikin vielä vähän aikainen, joten useimmiten olen mennyt nukkumaan uudestaan vatsa täynnä ja herännyt toiselle aamupalalle lounasaikaan. ;) Sitten kun vielä on yleensä mennyt kolmeksi kirkkoon, niin myös iltapäivä täyttyy ja sunnuntait menevät täällä usein ihan leppoisasti omalla painollaan ilman että tarvitsee mitään erikoista tekemistä suunnitella.

Oma koti kullan kallis

Tajusin juuri, etten ole ehtinyt kirjoittaa tänne suuria uutisia asunnon löytymisestä! Tällä kertaa ei pitäisi peruuntua, kun nimikin on jo vuokrasopimuksessa. Jännittäviä asioita on siis luvassa ensi vuonna, esim. koska minulla ei aikaisemmin ole ollut omaa keittiötä mutta en ole myöskään tehnyt omaa sähkösopimusta. Pieni riski on myös siinä, että kellään muulla ei ole avainta... paitsi sellaisilla henkilöillä joilla se ehkä on ammatin puolesta. Kokemushan yksin asuminen saattaa olla, kun on asunut kahden hengen huoneessa ja ruokaillut n. 20-200 henkilön kanssa melkein puoli vuotta.

Ja sitten ne aikuisuuspisteet! Ne taitaa vähän nousta tätä myötä... Varsinkin kun suku on uhannut yhdessä ostaa mulle joululahjaksi pesukoneen! Töihinkin pitää mennä, koska opintotuet on melkein loppu.

Päässä on alkanut pyöriä kuva pohjapiirroksesta, mihin yritän sijoitella kaikki kivat huonekalut, mitä on matkan varrelta kertynyt. Niitä on lopulta niin paljon, että en ole ihan varma tuleeko yksiössä ahdasta, kun vielä kaiken lisäksi haluan sinne kunnon ruokapöydänkin... Saapa nähdä. :)

Lopun enteitä

Ensimmäiset kurssilaiset lähtevät jo ylihuomenna, pesin pyykkiä toisiksiviimeistä kertaa, jäljellä enää yksi viikonloppu keskuksella, kaksi aamua lukutaitoluokassa, yritän tiedustella tyhjästä tilasta lontoonmatkalaisten laukuissa...

Alan siis ehkä ymmärtää, että kahden viikon päästä olen Suomessa. Ajassa ja paikassa on niin hämmentävä liikkua. Sillä vasta kun on saapunut seuraavaan paikkaan, tajuaa lähteneensä edellisestä. Meillä ei ollutkaan tänään iltapäivätunteja eli on aikaa miettiä tällaisia ja istua ja odottaa lähtöä... ja miettiä sitä, että kun täältä lähtee, niin ei ainakaan saman ihmisryhmän kanssa tule tänne enää takaisin. Pitääpä keksiä jotain rakentavampaa tekemistä. :)