Enää viimeistelyä aamupäivällä

Seminaariesitelmän tekstiosuus alkaa olla valmis. :) Ei uskoisi, että vielä viikko sitten minulla oli n. 5 sivua tekstiä ja nyt lähdeluettelo menee jo 11. sivulla. :D Vielä pikkiriikkisen kirjoitan lasten reaktioajoista lukututkimuksessa, niin painun nukkumaan. Huomenna enää sitten viimeistelen ja lähetän tekstin muille...jopa ennen deadline aikaa (klo.15)! Niin no.. se tietenkin riippuu siitä milloin jaksan herätä. ;)

Kuinka pitkälle pääsee jääräpäisyydellä?

Olen ihan oikeasti tulossa siihen johtopäätökseen, että aivoistani on tippunut joku pala pois. Sellainen pala, joka säätelee akateemisia taitoja. Toisaalta olen aika onnellinen siitä, että samaan aikaan on kehittynyt jonkinlainen noloudensietokyky, joka auttaa kestämään tilanteita, jotka aiheutuvat sen palasen puuttumisesta. Tänään siitä oli hyötyä, kun opponoin. Opponointi meni huonosti - ja pahinta on että uskon etten olisi voinut tehdä sitä paremminkaan. Sanottava vaan yksinkertaisesti loppui kesken (ja siitä kuulin varmaan kolme kertaa). Täytyy myöntää, että tosiaan lähdin seminaariin sillä asenteella, että vain suoritan sen pois, koska olin päättänyt sittenkin ryhtyä maisteriksi. Maistereiden pitäisi saada pikkasen enemmän palkkaa kuin kandien, ja se voi joskus osoittautua ihan hyödylliseksikin... varsinkin kun sen tutkinnon nyt saa suoritettua melko pienellä lisävaivalla. (En kyllä enää ole varma kuinka pienellä...) Aika kylmää tosiaan, mutta vetoan tässä päätöksessä suurimmalta osin rahaan. (Heh.. sunnuntaina nähdystä Jane Austen -leffastakin voi todeta, että sillä ylimääräisellä rahalla voi tehdä kaikenlaista kivaa ihmisille joskus. ;) ) No, voisin haluta nauttia vielä jonkin verran akateemista vapauttakin... kandiksi voisin kai valmistua välittömästi, jos jättäisin nykyisen seminaariesitelmäni kandintutkielmana. Sitä en taida kyllä tehdä, koska en ihan heti suunnitellut alkavani alepankassaksi ja ne opintotuet ensi syksyn englanninjaksoa varten olisivat ihan tarpeeseen... :) Tällä hetkellä on vielä tarpeeksi jääräpäisyyttä tämän suunnitelman toteuttamiseen, mutta katsotaan uudestaan ensi viikolla, kun oma esitelmä on ohi. :D

Compare people

Täytyy se kai myöntää: sorruin käyttämään Facebookissa Compare peoplea. Ajattelin vain, että nyt sillä on tarpeeksi käyttäjiä, että voi saada edes jossain määrin totuuttavastaavia tuloksia. Vaan ei! Jouduin poistamaan sen heti. Kammottava keksintö... Sen jutun toimintaperiaate on vieläkin hämärämpi kuin alun perin luulin. Sinne saisi oikeasti tehdä tuhat vertailua ihmisten välillä ennen kuin tulokset alkaisivat olla edes vähänkään kohdallaan. Lopputulos nykyperiaatteella voi olla hyvin, hyvin harhaanjohtava... varsinkin, jos kukaan ei tajua välillä käyttää skip-nappulaa. En tiedä onko tässä kirjoituksessa mitään logiikkaa, mutta toivottavasti joku tajuaa. Olen vain tällä hetkellä hieman turhautunut siihen, miten pienen aineiston perusteella se ohjelma saadaan väittämään jotain.

Syksy

Tänään jokin laukaisi selittämättömän melankolisuuden, kun olin lähdössä syömästä. Jostain syystä se kohdistui aluksi pöydällä lojuviin Reilun kaupan mainoksiin. Ne vaikuttivat ikävästi imagokauppiailta. Eikö millään ole arvoa itsessään, ilman leimaa, brändäystä... liian pureskeltu kaupunki tämä Helsinki. Halusin metsään, missä reilu on reilua ilman, että joku pakannut sen laatikkoon ja liimannut kiiltokuvia päälle.

Eilen oli jotenkin pinnassa se, että sen jälkeen kun valmistuu... siis ei mene kahtakaan vuotta... ei välttämättä ole enää samalla tapaa deadlineja ja roikkumaan jääneitä esseitä sun muuta. Kaipaan yksinkertaisuutta, keskittymiskykyä yhteen asiaan.

Zzzzz...

Nukun ihan järjettömiä määriä...ja sitten kun herään, olen vieläkin ihan puoliunessa (ja hengaan Facebookissa). Kaikkein pahinta on se, ettei kaikkina päivinä edes ole luentoja rytmittämässä elämää. Missäköhän olisin, ellei olisi niitä kahta espanjan luentoa yhdeksältä... ne kun ovat ainoat aamut, jotka vaativat herätyskelloa. Tästä yleisestä uupumuksesta voi vain päätellä, että gradumateriaalin kerääminen ja lukeminen ei ole edistynyt entiseen malliin. Voi sitä nolouden määrää, kun huomenna menen professorin vastaanotolle kiemurtelemaan sitä, etten ole oikein mitään tehnyt! (Ei siinä mitään...kestän noloutta aika hyvin. Harjoitushan tekee mestarin!) Tämä nyt oli vähän tylsä blogitus... ehkä joskus aiemminkin on minun suustani (tai jonkun muun) kuultu jotain samantapaista.

Valoilmiöitä metrotunnelissa

Taas pääsin ihmettelemään miten eri tavoilla ihmiset hahmottavat tilaa. Kaisaniemen metrolaiturilla vanha pariskunta keskusteli siitä, missä lyhyt juna pysähtyy. Mies etsiskeli lattiasta viivaa, mutta nainen osoitti sinistä lamppua katossa. Sinistä lamppua! Jos et aikaisemmin ole tällaista huomannut, niin toteapa seuraavan kerran metroa odotellessa, että lyhyen metron pysähtymispaikalla tosiaan on lamppurivistössä sininen valo.

Stella Mira

Kuinka paljon hupia voikaan repiä siitä, että on tähden kaima!? Minulle selvisi muutama päivä sitten, että Valaan tähdistössä on tähti nimeltä Mira. (Olin tämän kyllä jo kuullut joskus ala-asteikäisenä, mutta onnellisesti unohtanut.) Tarkemmin on olemassa myös Mira A, koska Omikron Ceti sattuu olemaan kaksoistähti. Siis lisää todisteita sille, että Mira on kaksi. Mahtavaa! (Kaksi on muuten pienempi kuin kolme... ;) mikä on vielä parempi.) Tässä muutamia otteita erikielisiltä Wikipedia-sivuilta:

Billions of years ago, Mira was similar to our sun.

Astronomers say Mira's tail offers a unique opportunity to study how stars like our sun die and ultimately seed new solar systems.

Mira A on luultavasti vanhin tunnettu muuttuja, joka ei ole supernova.

Miran absoluuttinen kirkkaus vaihtelee noin välillä -2,5 ja +4,7.

Miran massa on 15,7 Auringon massaa.

Mira liegt in ca. 419 Lichtjahren Entfernung von der Erde.

...la pratica cinese di identificare le osservazioni in modo non più preciso di una costellazione cinese rende difficile essere certi che stiano parlando proprio di Mira.

Damit ist Mira so groß, dass das Hubble Space Telescope den Stern als Scheibe und nicht nur als Punkt auflösen kann.

Mira is known to vary slightly in period, and may even be slowly changing over time

Miran himmenemisestä huomattava osa johtuu eräiden hiukkasten tiivistymisestä kylmenevän tähden kaasukehään.

Jännää...

Sanat eivät taivu

Tähän piti tulla jotain todella vakavaa pohdintaa aikuistumisesta, mutta aina kun yritin väittää jotain, keksin jo lausetta kirjoittaessani aukon omassa ajatuksessani. Lopulta vastassa oli kehäpäätelmä. En edes pystynyt väittämään, että asiat eivät olisi mustavalkoisia, koska ne kuitenkin pohjimmiltaan ovat sitä. En vaan saa niistä otetta. Ehkä seuraavalla kerralla yritän runoa, koska runomittainen häkki on armeliaampi usvareunaisille vangeilleen.

Pieniä asioita

Oli nostalgista käydä pitkästä aikaa päärakennuksella syömässä. Mukaan en ottanut kuin taskuun matkakortin, avaimet ja opiskelijakortin. (Joskus on jännittävää kulkea kaupungilla kuin kotonaan...ilman mitään kannettavaa.) Päärakennuksella pääsin pitkästä aikaa maistamaan valkosipulilevitettä. Myös lempparipaikassani - salin reunassa, viherkasvien vieressä - oli vapaata. Tajusin, että näitä pieniä asioita en ollut kokenut varmaan puoleen vuoteen. Se oli hassua.

Ratikassa pikkulapsi osui unohdettuihin muistin kerrostumiin heleällä äänellään lauleskellen: "Tule piiriin, tule piiriin, tule mehiläisten piiriin...." Muistaako kukaan muu tuota lastenlaulua? Se tuntui niin kovin tutulta, vaikken ollutkaan kuullut sitä pitkiin, pitkiin aikoihin. En edes ihan tarkkaan muista miten se jatkui... "mikä nimi, mikä nimi"?

Molempia kotimaisia vastaheränneenä

Heräsinpä tänään puolen yhdentoista aikaan siihen, kun ovikello soi ja uusi kämppis tuli kavereineen avaimilla sisään. Vaikutti kivalta tytöltä tämä vaasalainen ja näyttää lupaavasti/uhkaavasti siltä, että pääsen tulevaisuudessa harjoittamaan jopa käytännön ruotsintaitojani... En onneksi joutunut muuton pyörteisiin heti pyjamaisillani, vaan pääsen sulattelemaan tätä kielellisen ympäristöni radikaalia tai vähemmän radikaalia muutosta huomisiltaan asti. ;)

Suunnitelmia

Ehkäpä jokunen on saanut jo tutustua äkkinäisiin täyskäännöksiini, joita on tapahtunut tulevan syksyn opiskelusuunnitelmissani viime viikkoina, mutta yritän pitää vähän ehkä itseänikin ajantasalla kirjoittamalla niistä tänne. Pari viikkoa sitten päätin, etten mene seminaariin, koska siinä vain ei ole järkeä. Pääsyynä oli, ettei ilman kunnon aihetta kannata aloittaa ja ähän taisi jännittää myös se mitä seminaarin jälkeen tapahtuisi - etten nyt vain vahingossakaan nopeuttaisi valmistumista. Tämä olisi käytännössä tarkoittanut sitä, että ensi lukuvuonna olisin tehnyt töitä ja gradua samaan aikaan, koska opintotukia ei mulla ole jäljellä kuin n. 1,5 vuotta. Viime sunnuntaina sitten äiti piti pientä ristikuulustelua aiheesta Mira ja työelämä. Se ei ollut kovin kivaa, ja väistelin koko aihetta vetoamalla koko ajan kielen esteettisiin ja runollisiin ominaisuuksiin - siihen, ettei niitä voi purkittaa. Jotenkin päädyimme kuitenkin keskustelemaan lukutaitotyöstä...tai no mikä se nyt sitten onkaan... Se tarkoitti sitä, että nyt tiistaina, kun menin professorin vastaanotolle, päädyttiin siihen, että menenkin seminaariin ja mahdollisesti ensi syksynä Wycliffelle Englantiin literacy worker -kursseille...

Kenkämateriaalia?!?

Tapahtui viime yönä Miran unessa:

Äiti: - Lupaatko mulle, ettet sitten mee minnekkään sellaiseen paikkaan missä susta tehdään kenkiä!

Torkahtelua

Eilen loppuviikosta vähän väsytti ja huomasin perjantaina luennolla ihan oikeesti nukahtelevani...silmät auki, jos omiin havaintoihini on luottamista. Väsymys vaan veti mieltä jonnekin unimaahan... jonnekkin epätilaan....sinne, missä luennoitsijan ääni kuului kuin paksun seinän takaa. Hetken...tai vähän pidemmänkin... päästä havahduin taas seuraamaan opetusta. Oltiin juuri puhumassa jostain mystisestä kielihistoriallisesta jäänteestä, samanlaisesta joka oli ollut luennon alussa käsitellyssä lauseessa. Luennon alussa!?! Tuntui ihan kuin se olisi ollut eilen, ellei jopa toissapäivänä. Katselin muistiinpanoja...kyllä: siellä se oli, samana päivänä käsitelty. Unitila oli jotenkin aiheuttanut sen, että mieleni sopukoissa olin jo vaihtanut päivää. Aivot ovat kumma asia.

Veljeni googlasi minut

Olen lievästi sanottuna järkyttynyt! Sain tietää, että joku teki minusta Wikipedia-artikkelin...tosin onneksi vain esperantoksi. Pitäisi lopettaa se tittelien kerääminen.

Sähkökatkot ovat mielenkiintoisia

Olin tässä 20 tuntia ilman sähköä. Kummallista kyllä katkos alkoi vasta kun se rajuilma oli mennyt ohi...ja se näytti ulottuvan vain omaan asuntooni. Rappukäytävässäkin oli nimittäin valot.

Kokemus oli mm. opettavainen, jännittävä, ajoittain masentava ja arjestairroittava, mutta ennen kaikkea mielenkiintoinen... kokeilua olisi voinut jatkaakin, mutta lopulta en kuitenkaan ole aivan niin utelias, että ihan vapaaehtoisesti valitsisin sellaisen osan... täällä kun kaikki näyttää pyörivän sähkön ympärillä. Tosiaan, juuri kun aloin jotenkuten sopeutua tilanteeseen, enkä esimerkiksi aina epähuomiossa painellut valokatkaisijoita huoneeseen astuessa, sähköt palasivat - heti sen jälkeen kun tulin suihkusta. (Ei, en tahdo miettiä sitä vaihtoehtoa, että olisi saattanut olla mahdollista laittaa valot päälle kylppäriin...)

Asiaa olisi vaan niin paljon, että ei tätä kukaan jaksaisi lukea, jos kirjoitan kaiken auki. Siksipä päätin tehdä listan asioista mitä huomasin/opin:

- akku on hieno keksintö (jos ei satu olemaan sellaisella toimivaa tietokonetta, niin hyvä keksintö on myös ottaa puhelimen muistiin vikailmoitusnumero...niin, jos kännykässä on virtaa)
- sulakkeet HOASilla ovat erilaisia kuin Kruununhaan 20-luvun taloissa
- jääkaappi ja pakastin toimivat kuin toimivatkin sähköllä
- on olemassa tilanteita, joissa saa syödä kämppiksen kaikki suklaajäätelöt
- viivakoodista voi lukea monenlaisia asioita
- kynttilöiden sijainti asunnossa
- ...

Okei... jää vieläkin vajaaksi, mutta tarinaa kyllä riittäisi. En vaan jaksa kirjoittaa. Jatkan ehkä myöhemmin...

Proseminaari kummittelee

Katsoin äsken weboodista opintosuorituksiani ja sieltähän löytyikin yllätys! Proseminaarista oli nimittäin salakavalasti tullut suoritus. Ensin ehdin jo vähän pettyä kun katsoin yhdessä sarakkeessa komeilevaa kakkosta, mutta hetken päästä valkeni, että olinkin katsonut väärää kohtaa...opintoviikothan ne vaan oli. ;) Kurssi oli vaan merkitty hyväksytyksi...eli vielä jään jännittämään, milloin saan jotain palautetta siitä väkerryksestäni.

Loin ryhmän

Viime viikolla kuulin, että OL on Irc-galleriassa - nyt valloitetaan jo Facebookia. Tai no, tällä hetkellä siihen ryhmään kuulun vain minä (ja toinen persoonallisuuteni, Iina)...mutta näin tiedoksi vaan.

Toisenlaisia tilastokäppyröitä

Aika oivaltavaa.

Sikeäuninenko?

Heräsin tänään auringonpaisteeseen ja ihmettelin eikö sitä sadetta ja ukkosta ollutkaan ollut yön aikana. Kun aukaisin tietokoneen, selvisi kuitenkin, että olin vaan nukkunut sen ohi... (Pidän nykyään Hesarin sivua aloitussivuna, etten lehtiä lukemattomana ihan putoa kelkasta.) Vettä oli tullutkin niin paljon, että Hakaniemessä pystyi heittämään kärrynpyöriä kyynärpäihin asti ulottuvassa vesilammikossa. ;) Hämmentävää...

Sotilasvalaa katsomassa

Äiti sanoo, että mun kannattais mennä armeijaan. En ymmärrä. Kävin viime perjantaina tutustumassa Vekaranjärvellä, kun veljellä oli sotilasvala. Se on nyt sitten panssarijääkäri... (Oli muuten yllättävän haastavaa tunnistaa se takaapäin niin monen vihreään pukeutuneen tyypin seasta. Minä sentään tunnistin tytöt pojista, toisin kuin eräät...) Listasin muutaman pääsyyn miksi ei kantsi mennä armeijaan:

1) siellä haisee äijä
2) ihmiset käyttäytyvät hämmentävästi
3) arkkitehtuuri ei ole oikein mistään kotoisin

Etsin perusteluita

Miksi pitäisi tehdä gradu? Eikö laaja kandi riitä, jos ei aio akateemiselle uralle? Jos osaatte vastata tähän, niin kommentoikaa. :)

Elämänohjeita 8-vuotiaalta

- Mira, miksi sun täytyy mennä yliopistolle?
- No mieti nyt jos mä olisinkin töissä, niin mulla ei olis senkään verran aikaa leikkiä teidän kanssa.
- Miksi sun pitää mennä töihin?
- Kai sitä rahaa jostain täytyy saada.
- Miksi sä tarviit rahaa?
- Elämiseen.
- Etkä tarvii! Sähän voit asua äidin ja isän luona....tai!!!! Sä voit mennä naimisiin! ... Mira, etsitkö sä miestä?
- ööö...mmm...ööö...tota...
- [taputtaen käsillä pöytää rytmissä] Se mies antaa sulle rahaa ja sä voit tehdä kotitöitä ja synnyttää lapsia. Sit ne lapset menee kouluun, niin sä voit tehdä töitä yhteen saakka.
- Mutta eihän Mira sitten vois leikkiä teidän kanssa... (, sanoo henkilön äiti, joka oli pitkään kotiäiti, mutta tekee nyt töitä yhteen asti, kun lapset ovat koulussa)
- [tyytyväinen ilme kasvoillaan] Niin. Mutta sit me voitais leikkiä niiten lasten kanssa!

Seuraavana päivänä tämä samainen pikkuneiti antoi käytännön neuvoja siitä, miten mies löydetään. Ensinnäkin voi mennä kuntosalille tai ravintolaan. Kun menee ravintolaan, katsotaan onko jossain pöydässä mies. Sitten varmistetaan, ettei sillä ole sormusta. Sitten mennään istumaan sen viereen ja kysytään: "Mennäänkö naimisiin?" Toinen tapa on kulkea kadulla ja jos vastaan tulee joku, voi sanoa: "Sä oot hieno. Meetkö sä mun kanssa naimisiin?"

Jommalla kummalla meistä on vielä paljon opittavaa elämästä. Voitte itse päättää kummalla. ;)

p.s. Haluaisin kovasti saada käsiini sen saksankielisen opetusvideon, jonka pikkuneiti kuvasi aiheesta isoveljensä avustuksella...

Yritän

Viime aikoina on ollut niin kovin monta asiaa, joista olisin halunnut kirjoittaa: pieniä ja suuria, vaikeita ja helppoja. En kuitenkaan ole saanut mitään niistä kirjoitettua. Päätin nyt kuitenkin kirjoittaa jotain ympäripyöreää. Niin, että joo...kotona olen...ollut jo viikon. Olen pikkuhiljaa alkanut sopeutua taas arkeen. Heprean luennot alkoivat. Hain yliopistolta uuden kalenterin ja lukuvuositarran, samalla kävin haistamassa kevään arkeani. Kyllä. Porhania ja päärakennus tuoksuivat viime keväältä. Kun tulin eilen luennolta, Senaatintorin kellokonsertti oli käynnissä ja se jotenkin vielä vahvisti ajan ja paikan irrallisuutta. Tuntui kuin tilataideteoksesta. Kaikenlaista muutakin on tapahtunut pääni sisässä ja sen ulkopuolella - sellaista mitä nyt en jaksa, enkä välttämättä osaakaan, kirjoittaa.

Olen Puolassa

Kuulin vasta nyt viimeisena kongressipaivana, etta tassa pikkukylassa on ilmainen nettiyhteys. (Ehka ihan etten pystynyt harjoittamaan lempiaddiktiotani...kasvattaa luonnetta. ) Sita vaan haluan sanoa, etta hengissa olen (valilla vain snickersin voimalla...ainoa suklaa mista voi olla varma). Mutta joo, en ole kuollut nalkaan vaikka puolet viikosta luulin etta kaupungissa ei normaalia kauppaa, vaan vain sellainen, missa pitaa pyytaa kaikki tiskin takaa. Ihan mielenkiintoista, kun taytyisi lukea kaikki sisallysluettelot eika osaa slaavilaisia kielia...ainakaan viela. :D Onnistuin eilen jo ostamaan sukat merkkikielella. Nojoo, mutta pointti taisi tulla perille. Etta ehjana olen. Tarinoin sitten myohemmin enemman. Huomenna lahden Gdanskin, Vilnan ja Tallinnan kautta takaisin. Perilla olen johonkin aikaan maanantaina. :)

Sateenkaari

Näin tänään sellaisen. :)

Bonuskortti

Tänään minulle tuli yksi pluspiste lisää aikuisuustestistä: S-Etukortti! Sellaisen sitten hankin... Olemme Sinin kanssa keksineet muutaman hyvän uuden kohdan aikuisuustestiin eli taidan muuttaa pisteeni vasta päivityksen jälkeen, mikä luultavimmin tapahtuu joskus elokuun puolella.

Zorse?!

Puuhakirjasta opimme kivoja vitsejä...esimerkiksi:
Mitä saadaan kun risteytetään kenguru ja käärme?
Hyppynaru.

Mutta mitä tapahtuu kun risteytetään hevonen ja seepra?

Jäätelötikkulaiva

Katsoin tänään jännän videon jäätelötikuista tehdystä laivasta.... :S

Sellainen on Puuhamaa!

...siis millainen? Ensinnäkin päivä Puuhamaassa estää mummoutumista. Toisekseen se on hyvää treeniä. (Lihakset on tänään niin kipeät, niin kipeät!!!) Hmm... Puuhamaa on monta muutakin asiaa, mutta en nyt jaksa listata kaikkea. ;) Sen sijaan voisin vaikka kertoa miten tämä liittyy mihinkään. Eilen viikon pituisen juonimisen ja salailun jälkeen kaappasimme Saijan kanssa Sinin viettämään viimeistä maanantaitaan neitinä. Yllätys sujui mainiosti ja päivä oli suorastaan mahtava! Tuli myös todistettua, että Puuhamaassa tosiaan voi viettää "koko päivän kesäisen", sillä olimme puoltatoista tuntia lukuunottamatta koko aukioloajan siellä. Eilen illalla väsynyt, grillaamisesta savunhajuinen ja puuhamaalaulua hyräilevä kolmikko palasi onnellisena Helsinkiin, vaikka matkanteko vähän hidastuikin eräässä Hyvinkään risteyksessä, missä auto sammui, koska se takana tuleva poliisiauto hermostutti mua niin... ;)

p.s. Suosittelen Viktorian putouksia, Tarzan-rataa ja pomppumattoa höyrysaunakäynnillä viimeisteltynä. :)

Kaikki muuttaa!

Hassua, että kaikki meinaavat muuttaa melkein samaan aikaan. Jo tähän asti tiedossa olleiden muuttojen lisäksi myös kämppikseni ilmoitti tänään lähtevänsä Turkuun opiskelemaan ensi kuussa. Aika jännittävää nähdä, millainen otus tuohon huoneeseen sitten syyskuussa muuttaakaan... Sehän voi olla vaikka pikkuinen fuksi. :)

(Aika hämmentävää, että eilen kun suljin silmäni ennen nukahtamista, näin Loopin' Louien pyörimässä nosturinsa ympärillä!!!)

Riemastuttavaa kohteliaisuutta

Tänään aamupäivällä sateisessa Helsingissä pikkupoika bussissa sai lähes kaikkien matkustajien ja toivottavasti kuskinkin huulille leveän hymyn. Kun 70v saapui Rautatientorille, kuului takapenkistä noin esikouluikäisen pojan hilpeä huudahdus: Kiitos kyydistä!

Mira the Automekaanikko & co.

Olen taas vaihteeksi helsinkiytynyt ja jopa ehtinyt tämän päivän olla kotona yli puoli tuntia. Viikonloppuna harrastin taas vaihteeksi varjoasukkaana olemista Valkonauhakodilla ja Saijan avuksi salakaasona olemista Sinin polttareissa. Sunnuntai oli aivan mahtava sisältäen mm. balettia Rautatientorilla, vaalipuheita Sinikratian puolesta Senaatintorilla, kuviokelluntaa järvessä ja muuta mukavaa. Seuraavan vuorokauden puolella sitten ilmaantuikin ongelmia. Ei, ne eivät johtuneet siitä, että minä ajoin Leppävaarasta Helsingin keskustaan - ainakaan suoranaisesti. ;) Puoli kolmeen asti yöllä ongelmoimme Siltavuorenpenkereellä autosta kuuluvaa kummaa ääntä ja hulluksi tulleita mittareita kunnes Sinin veli pitkän puhelun päätteeksi vihdoin paljasti, että päälle jääneillä pitkillä valoilla saattaisi olla asian kanssa jotain tekemistä. Vähänkö noloa...varsinkin kun ehdin soittaa jo isälleni. Puolustuksekseni voin sanoa, että pitkiä valoja en ollut itse laittanut päälle ja että autossa lopulta oli ihan oikeastikin vikaa, mistä ne mittari kielivät. Tämän selvittäminen kyllä jäi seuraavaan päivään ja silloinkin muutaman Ligreton, Alhambran ja Bohnanzan jälkeen. :D Kyllähän me tytöt siitä jäähdytysnesteen (tai tässä tapauksessa veden) lisäämisestä selvittiin...tarvittiin vaan muutama puhelu ja ahkeraa auton ohjekirjan lueskelua. Mutta itse asiassa... nyt kun asiaa mietin, en ole Sinistä kuullutkaan mitään sen jälkeen kun se lähti sillä autolla liikkeelle... ;)

Oivallus

Tajusin tuossa viikonloppuna, että mulla alkaa n.s opiskeluvuosi. Järkyttävää!

Valmis!!!

Proseminaarityö lähti tänään klo.12.13. On se vaan uskomatonta miten kauan tässä kesti. En olekaan stressannut sitä ku yli puoli vuotta! Itse asiassa sain sen valmiiksi jo eilen...ainakin siinä määrin, että se vaikuttaa edes jossain määrin kokonaisuudelta... Aika mukavaa. Vapauttavaa se on vasta sitten, kun saan sen läpi kandidaatintutkielmana. Hehe... eli on vaara, että se ponnahtaa vielä takaisin työstettäväksi, mutta sen voi nyt unohtaa joksikin aikaa! Proseminaarityö on valmis!!!!

Aamu sujui aika mukavasti...ei kiire minnekään tai tekemään mitään. Hyvinkäällekin voin lähteä vasta, kun olen syönyt jääkaapin tyhjäksi. :) Levitin sängylle Tukholmasta ostetun pelin, irrottelin osaset pahvikehikoista, lajittelin ne ja luin säännöt. Sitten tulin koneelle, lähetin työn... avasin mesen ja huomasin, että Laura oli löytänyt asunnon. Kerrassaan mahtava aamu! (ööö...aamu? joo myönnetään, luin sitä palkintokirjaa eilen aika myöhään) Nyt kun olen saanut tämän kirjoitettua, suunnitelmissa on mennä suihkun ja aamupalan kautta Makuuniin vuokraamaan jotain kivaa salmiakkisuklaalle kyytipojaksi. :)

Sitten lähden Hyvinkäälle. Kun sitten tulen takaisin reilun viikon päästä, onkin edessä kreikan tenttiin lukeminen, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa... :)

Palkinnot odottavat :)

Olen istunut kaksi päivää neljän seinän sisällä... tai... en ole ihan varma oliko se sittenkin neljä päivää kahden seinän sisällä... Joka tapauksessa olen järjestänyt asiat niin, että saan prosemman huomiseksi valmiiksi. Äidillekin olen jo ilmoittanut tulevani kotiin viimeistään lauantaina. Ihana saada tämä pois harteilta, niin voi ihan luvallisestikin keskittyä muihin asioihin. Tänään kävin yllättävän pitkällä lenkillä neljässä lähikirjastossa ja muutamassa ruokakaupassa (etsin yhtä tiettyä juttua ;) ks.kuva). Kirjastoja kolusin etsiessäni mm. Isoa suomen kielioppia. En voi käsittää, miksi se ei kuulu joka kirjaston perusvarustukseen. (Pientä lingvistirajoittuneisuutta?) Kumpula oli oletettu pettymys, mutta piti sitäkin kokeilla kun en päässyt Helkan tietokantaan Vallilan kirjastosta. Lopulta vasta Pasila osoittautui Itä-Helsingin sivistyksen kehdoksi!! Arabianrannan kirjasto taas oli pieni löytöretki. Siellä kävin lainaamassa Kiinalaisen puutarhan - ei, haluamani kirjat eivät voi olla samoissa kirjastoissa ;) - ja samalla selvisi, että siellä on opiskelijahintainen ruokapaikka. Täytyy joskus kokeilla. Nyt on siis kaikki valmiina viimeiseen koitokseen: viikon happihyppely suoritettuna, tarpeeksi ruokaa kaapissa ja tietenkin palkinnot hankittuna: Fazerin salmiakkisuklaata ja Kiinalainen puutarha.

Menolippu Varsovaan

Menen heinäkuun loppupuolella Puolaan. Minulla on menolippu Varsovaan. Gdanskin lähellä pidetään sellainen joku ekumeeninen esperantokongressi, jonka nuoriso-ohjelman toteuttamiseen olen jollain ihmeen konstilla taas nakittautunut. Hyvin jännittävä juttu. Kukaan ei nimittäin oikein näytä tietävän mitä siellä tapahtuu ja miten sinne pitäisi oikein ilmoittautua. Kovasti näyttää kuitenkin siltä, että pääsen toimimaan toki ponan apuopena ja luennoimaan hepreasta teineille. :s

Ei keltaista pistettä, vaan punaisia länttejä!

create your own visited countries map

The World Languages Test

No, ehkä olen sentään jotain oppinut yliopistoaikanani. :)

Your Score: Language Scholar

You scored a 300 out of 400 on language knowledge.

Outstanding! You've scored higher than even most Anthropology students would. You are probably a Linguistics or Anthropology Professor yourself (or at least a Grad student). You may ev en speak several languages and are possibly working on a new one. If not, then you just have an endless drive to learn about the different cultures of our world. Regardless, you are one of the gems of any society, always promoting a deeper understanding amongst all people. Unless you cheated of course.

Chad Vader!!

Matkin nyt Lauraa ja linkitän youtubeen... (voidaan miettiä mitä eilisen LYSTIn viimemetreillä tapahtui) Sini esitteli mulle Chad Vaderin joskus kuukausi sitten. Kerrassaan mahtavaa!!! (Huomioi myös jatko-osat :) )

Länsi-Helsingin nimistöä ja kiipeilyvietti

Tänään nukuin melkein kahteentoista, mutta siihen on hyvä syy. Olin eilen pyöräretkellä kiertämässä Länsi-Helsinkiä - eväänä tietenkin banaania! (Hmm... asiaan on saattanut tietenkin vaikuttaa myös hyvin tärkeä skypeneuvottelu Pystysuoran ja Vaakakieron kanssa silloin keskiyön jälkeen...aiheena mm. Bollywood-tanssikurssi ja pehmoeläimet.)

Tiesittekö, että Helsingissä on saaret nimeltä Nahkahousut ja Pikku Porsas? Ainakin Laura tietää ja raportoikin siitä jo blogiinsa...

Lauttasaari on hieno paikka. Siellä voi nähdä joutsenia, istuskella viilenevässä illassa auringon päivällä lämmittämillä kallioilla ja tietenkin kiivetä puuhun. (Tämän vuoden saldo: Angers, Angers, Tähtitorninmäki, Lauttasaari ;) )

(Lisää kuvia Picasawebissä.)

Saanko esitellä: kirahvikaverini

Eilen tulin kotiin yhdentoista aikoihin pari kiloa reiluja banaaneja pyörän kahvassa roikkumassa. Viikonlopun aikana olin alkanut oppia ymmärtämään avaimenvartijakirahviani. Me kommunikoimme nykyään. Mitäkö tein viikonloppuna? Olin Hyvinkään Lähetysjuhlilla OL:n Reilukeitaalla. :D (Kirahvikin kannattaa Reilua kauppaa kuten kuvasta näkyy. ;) )

Kirahvi on asunut mun luona maaliskuusta asti. Se oli eksynyt Vallilan kirpputorille eikä sillä ollut kotia. Lupasin sille, että se saa asua mun luona. Se oli silloin vasta niin vauva, ettei se saanut liikkua paljon kodin ulkopuolella. Ainakin vappumyyjäisissä se oli kuitenkin mukana ja viime viikkoina se on kulkenut repussa heprean luennoilla. Nyt se tuli Hyvinkäälle mukaan seuraamaan maailman menoa koko perjantain ja lauantain roikkuen taskustani. Sunnuntaina sillä oli lepopäivä ja se veteli sikeitä repussa. Jännin hetki oli, kun mentiin Meiran tehtaan kellariin ja siellä oli pelottavia rekkamiehiä. Silloin kirahvi viestitti, että nyt pitäisi mennä takaisin pakettiautoon turvaan. (Miraakin pikkuisen ärsytti ne seiniin nojailevat ketjupolttajat.)

(Joku sanoi, että vielä ei kannata huolestua. Sitten vasta kun se alkaa puhua mulle. Hmm... enpä nyt tiedä. Itse asiassa olen miettinyt, oppivatko noin pienet kirahvit puhumaan. Se on kuitenkin niin ujo, ettei se välttämättä uskalla vaikka osaisikin.)

Toisenlainen Helsinki

Käytiin juuri 2,5 tunnin pyöräretkellä Reijan kanssa. Kiersimme Vanhankaupungin lahden... Vantaa-joki, Viikin pellot, lehmiä, yliopiston Arboretum, joutsen, hiekkaranta, Kulosaaren suurlähetystöt, ainakin kymmentä erilaista luonnonvaraista kukkalajia!! Eikä tämä kaikki ole edes kovin kaukana. Olen vieläkin ihan haltioissani hienosta uudesta reitistä. :) (Toisaalta siellä oli hyttysiä ja muutamasta kohtaa reitti oli aika epämääräinen, mutta sitä en juuri tällä hetkellä halua muistaa.)

Epämääräisellä tuulella

*kulkisi ympyrää, jos 12m²:n huoneessa voisi, mutta yrittää kuitenkin*

Valitusvaihde

Ajattelin kirjoittaa jotain, mutta en osaa oikein aloittaa mistään. Tajusin, että haluan vain tuhista ja polkea jalkaa. Samalla tajuan, että se on aika turhaa. Päällä on jokin mystinen laiskotusputki....edelleen. Olen taas kerran päättänyt, että minusta ei ole rehelliseen ansiotyöhön ja etten osaa mitään mistä oikeasti olisi hyötyä. (Varsinkaan proseminaarista ei ole mitään hyötyä ja siksi sitä ei kannata tehdä. ;) ) Mutta onko se nyt joku syy siihen, ettei yritäkään? Ja miksi...miksi pitää aina yrittää valehdella itselleen? Siksi en nyt meinaa saada tähän enää sanaakaan kirjoitettua. Anteeksi sekavuus, mutta halusin kirjoittaa jotain.

Kirahvin läikät

Mistä on pienen kirahvin läikät tehty? Ruskeasta pahvista vai askarteluhuovasta? Tällä kertaa käytimme huopaa vaikkakin jouduimme tyytymään mustaan väriin ja maalarinteippikiinnitykseen. Olin siis luvannut rasavilliserkuilleni (apina ja pussieläin), että voisimme tehdä minusta oikean kirahvin sen jälkeen kun muut vieraat ovat lähteneet veljeni (tuhooja) ylioppilasjuhlista. Siis hei mullahan oli jo oikea pohjaväri eli tuumasta toimeen vaan! Sakset viuhuivat hetken, ja tässä tulos:

Edellisen kerran Pariisissa...

Fiksun näköistä

Ei sitä itselleen mitään mahda. Jos on päässä vikaa, niin sitten on... Mitäköhän tuossa olisin... ehkä 7?

10 vuotta sitten

Tämä kuva on otettu aika tarkkaan 10 vuotta sitten. Minut napannut tuimailmeinen salapoliisi on tänä keväänä ylioppilaaksi kirjoittanut veljeni. :)

Ne kuuluisat keltaiset kengät...

Perjantaina menimme Lauran kanssa sisään KodinAnttilaan. Hälytinlaite piippasi. Toisella kokeilukerralla kaikki oli ihan ok, joten jatkoin matkaa kauppaan ja lähes unohdin tapahtuneen. Kassalta lähdön jälkeen piippasin taas ulko-ovella! Reppua pengottiin sitten ihan porukalla ja kokeiltiin heilutella kaikenlaisia mahdollisia esineitä hälyttimien edessä, mutta kovasti näytti siltä, että syypää oli edelleen repun uumenissa. Kassapojan ilme oli kuulemma näkemisen arvoinen, kun ongin pienestä muovipussista kirkkaankeltaiset kesäkenkäni (olin siis matkalla veljen ylioppilasjuhliin....) ja vein varashälyttimien eteen: "piip!". Hyvin hämmentävää! Vielä hämmentävämpää oli, että pohjaa ei saanut irti eikä ollut mahdollista oikein keksiä mitään muutakaan sijaintia hälytyslaitteen. Ehkä joku on asettanut salakuuntelukojeen kengän kantaan... ;) Piippaamisesta ei päässyt eroon edes vaihtamalla kengät jalkaan. Tätä kokeiltiin Valintatalossa.

Vielä hyviä uutisia samaiseen reissuun liittyen: Juholle löytyi ylioppilaslahja ja minulle uusi iiiiiiiso muistikortti kameraan.

Pidennetyn viikonlopun leffaputki

torstai:
In Good Company
Kate & Leopold

perjantai:
tähän olisi kuulunut toinen edellisistä, mutta toisin kävi...sen sijaan päädyin esim. selvittämään kuinka monta päivää vanha olin (8298)

lauantai:
Häkkilintu

sunnuntai:
Bridget Jones (puolikkaalla keskittymiskyvyllä...)

maanantai:
Pirates of the Caribbean III

Jäin miettimään, miksi niin monet elokuvat päättyvät siihen, että pitäisi tietää mitä haluaa. Mistäköhän voisi saada sellaisen merirosvokompassin... :D

Karkkia ja yökyläilyä

Jep... terveet elämäntavat kunniaan! Pyöräily on jäänyt (tosin lähinnä huonojen sääolosuhteiden takia). Karkkia on kulunut - paljon. (Lähtöpisteenä lähes nollatoleranssi...) Mutta minkä sille voi, että on ollut risteilyllä, että MK-festareilla oli halpaa Reilun kaupan suklaata ja että kukaan muu ei suostu syömään OL:n vanhentuneita minttukarkkeja. Jos karkkia on kaapissa, niin sitä myös kuluu. piste.

Enpä olisi lauantaiaamuna arvannut, että seuraavan kerran olisin kotona maanantaiaamupäivällä... Täytyy kyllä myöntää, että ensimmäinen yöpyminen oli suunniteltu ja sovittu Reijan kanssa jo monta päivää aiemmin, mutta on suorastaan vaarallista kanniskella mukanaan hammasharjaa ja yöpukua. Niinhän siinä sitten kävi, että banderollipainannan jälkeen jäin jumiin ukkosmyrskyllä körttikselle ja oli ihan pakko turvautua Lauran vieraanvaraisuuteen - taas. ;) Kiitoksia molemmille majoittajille! Rappio-opiskelija on jälleen palannut kotiinsa...ja hammasharja pysyy jonkin aikaa turvallisesti kylppärinkaapissa.

Hyötyliikuntaa ja muita terveitä elämäntapoja

Viime torstaina OL:n kevätretkellä löysin pyöräilyn ja niin taisi käydä muutamalle muullekin. Kun lauantaina sitten matkakortin kausi loppui ja säät pysyivät suotuisina, ajattelin ainakin viikon kokeilla pyöräilyä keskustaan. Kolme päivää on kulunut onnellisesti ja uusia reittivaihtoehtoja löytynyt joka kerta. Nyt osaan jo valita esim. mäettömän reitin, vähän mäkisemmän maisemareitin ja lähes liikennevalottoman reitin väliltä. Kuntokin on tainnut nousta - ainakin sen verran, etten enää ole joutunut turvautumaan pyörän taluttamiseen mäkeä ylös. Toisaalta olenkin pysynyt kaukana Linnunlaulun lähes pystysuorasta seinämästä!! ...ja loppujen lopuksi: ei täältä paljon kahtakymmentä minuuttia kauemmin keskustaa pyöräile.

Heprean luennot ovat juuri sopivasti iltapäivisin, että ehtii rauhassa polkea matkan ja syödä Unicafessa ennen luentoa. Tämä kun tapahtuu joka arkipäivä, olenkin onnistunut kehittämään säännöllisen vuorokausrytmin. Milloinkohan tätä on viimeksi tapahtunut...? :S

Kun asioita katsoo toiselta kannalta, olen tähän mennessä myös säännöllisesti valvonut mesessä/skypessä ja kuluttanut karkkivarastojani. Ei sitä kaikkea voi kerralla saada! :D

...mutta pieni askel ihmiskunnalle.

Sain enkun palautukset tehtyä. Huh! Mutta menihän siinä kyllä polttoaineena useampi sata grammaa risteilyltä tuotuja karkkeja. ;) Sitten vaan proseminaaria väkertämään niin olen vapaa!

Tiesittekö, että...?

...ihminen on suurin piirtein yhtä pitkä kuin välimatka hänen sormiensa välillä? Tämä piti ihan välttämättä empiirisesti todentaa eräänä toukokuisena iltana... tuloksena aloitin ovenpieleeni kokoelman luonani vierailleista ihmisistä signeerauksineen ja pituuksineen. Tähänastinen kokoelma löytyy täältä.

p.s. Hovimittaajalle on saapunut valituksia virheellisistä pituuksista, jotka saattavat olla pari senttiä alakanttiin. ;)

Tik...tak...tik...tak...

Hyvät ystävät! Tästä lähtien ei minun luonani enää tarvitse tihrustella kummallisia tikittäviä tauluja: minulla on ihan oikea seinäkello. Sanoisinko, että aikamoinen saavutus näin reippaan kolmen vuoden mietinnän jälkeen...

Tervetuloa kiraffifarmille!

öö... mistä tuokin idea pomppasi?

Ei voi tietää, mutta ainakin blogini sai uuden nimen, joka onkin kauan ollut tarkoitus keksiä.

Lintu vai kala?

Jalat ovat taas kerran turvallisesti Suomen maan kamaralla, mutta kaipaisin pientä pudotusta pilvistä. Alkaa olla aika purkaa jatkuva poikkeustila, hyvästellä tämä hullu kevät ja katsoa mitä kesä tuo tullessaan ja syksy sen jälkeen...ja vuosi sen jälkeen ja valmistuminen sen jälken ja... kuitenkin malttaa katsoa tämä päivä loppuun. ;) Rästitehtävät voisi palauttaa, kaappeja tyhjentää kirpputorille, vuorokausirytmi pitäisi korjata... lista "elämähallinta-askareista" on vaikka kuinka pitkä. Kuitenkin sitä vain päätyy jumittamaan niitä samoja asioita... uskottelemaan itselleen, ettei huomista olekaan...varsinkaan deadlineja. Pahinta tässä kai on, etten halua lopettaa jumittamista. Suuri ja outo maailma on niin paljon harmittomampi, kun sitä ei ota vakavasti.

Aikuisuustesti

Aloitin eilen sisarblogin tekemistä. Tervetuloa kommentoimaan ja laskemaan omat aikuisuuspisteet! :) Testin on määrä kehittyä koko ajan...

Myyjäiset ohi, päämäärä tuntematon

Suomessa taas - hengissä. (Kurkkaa toki mun matkakuvia ja saitsulin matkakuvia)Yli viikko on kulunut kaikenlaisissa touhuissa, jotka ovat lähinnä liittyneet OL:n vappumyyjäisiin ja EAF:n satavuotisjuhlaan. Kesäyliopiston heprean kurssin alkuun on kaksi viikkoa ja sitä ennen yritän tehdä kaikenlaisia rästitehtäviä... luulenpa vaan, että se ei onnistu, jos kerran välissä on risteily, lystejä, äitienpäivä ym. Kovasti kuitenkin vielä suunnittelen hankkivani kandin paperit ennen syksyä eli jotain täytyis tehdä... :D Kuten otsikosta voi päätellä, en ole vielä tehnyt kesäsuunnitelmia (lue: hankkinut kesätöitä). Ehkä se taas luisuu tuilla elämiseen ja säästöjen kuluttamiseen...mutta toisaalta syksyllä alkavaa seminaaria varten kannattaa pään olla virkeässä kunnossa eli pois turha rasitus!! ;) Voivoi...

Viehättävää...

Hmpf... metodologian kurssista (niin, juuri se essee mistä aika moni on kuullut enemmän kuin tarpeeksi ;) ) tuli juuri tulokset. :S Ensimmäinen hylätty kurssi opiskelu-urallani...ja kaikkein eniten tässä vaan harmittaa se, että se pitäisi suorittaa uudestaan. :D :(

(Saija jätti mut tietokoneen kanssa tänne opiskelija-asuntolaan, kun lähti asioille. Siksi. :) )

P.S. Tällä välin minua on valistettu siitä, että arvosana "1" on myös läpi. ;) (4.5.)

Hakuehtoihisi sopiva asunto...

Yli kuukauden minulla on ollut paikkavahti Kruununhaan yli 100-neliöisiin asuntoihin. Tänään haku tuotti toivotun tuloksen:

Oikotie, Kirkkokatu 1b

...tietenkin juuri kun itse olen ulkomailla, mutta toisaalta asuntoesittely sovitaan erikseen myyjän kanssa. Ihan niin pitkälle en olisi mennyt. ;)

Juu, kaksi päivää olen istuskellut erilaisissa kulkuvälineissä. Eilinen matkustaminen kesti yllättäen n.15 tuntia muutamien odottamattomien yhteyksien puuttumisien takia. (Esim. Lauterbourg nimisessä rajakylässä odotin melkein 3 tuntia mm. autiossa asemarakennuksessa.) Mutta lopulta rauhassa istuskeleminen ei ollut yhtään pahasta. Sitä ei jotenkin ole tullut harrastettua viime aikoina.

Lupaava alku...

Tämän päivän olen ihmetellyt miten ikinä pääsen huomenna lähtemään Ranskaan ja Saksaan... Aamulla heräsin tekemään englannin esitelmää (=aloittamaan sen ihan alusta, kiitos mm. lauantain puuronkeittelyiden ;) ), joka oli kello yhdeltä. (Selvisin hengissä.) Luennon jälkeiset tunnit sitten kuluivatkin rauhassa Sannan kanssa syömiseen ja rautatieaseman asiakaspalveluhallissa odotteluun. Pitkän jännittämisen jälkeen, pääsisinkö tiskille vielä ennen kiinnimenoaikaa, sain varttia vaille kuusi tietää, että reililipun hankkimiseen tarvittaisiin mukaan passi. Jee... Sitä kun ei sitten ollut saatavilla. Seuraavan kerran se toimisto on auki huomenna klo. 10 milloin mun pitäis olla jo kaukana Helsingin keskustasta. Ei auta muu kuin yrittää ostaa se lippu Saksasta... matkalla Ranskaan saattaa siis kestää jonkin verran kauemmin kuin luulin, mutta ei se haittaa! Pääseepähän ainakin pois tästä oravanpyörästä... vain tullakseen huhtikuun lopulla takaisin kahta hurjempaan sellaiseen.

Matkalukemiseksi otan myyjäiskauppalapun tekemisen.

Nyt pakkaamaan...viimeinkin!

p.s. Älkää huoliko tytöt! Kaikesta lähtöhulinasta huolimatta mukana on ÄssäMix ja hedelmäkarkkeja Saijalle ja Sinille... ja tietenkin Aikuiset ystäväni -kirja. :D

Varsin mielenkiintoinen poiminta...

Raamatun tulkintaoppi eli hermeneutiikka tutkii, miten siltojen rakentaminen onnistuu asianmukaisimmalla tavalla.

Veljeni mukaan näin väittää (tosin kontekstista irroitettuna) eräs lukion uskonnonkirja. Että sellaista ne siellä opettavat...

Kruununhaka vs Vallila

Asun hassussa paikassa... Ikkunasta katsoessa näkyy vain urheilukenttiä ja lunta - toisella suunnalla vastaan tulee teollisuusalue ja Mäkelänkatu. Mutta miten Vallila eroaa Kruunuhaasta? Havaintoja muutaman päivän tarkkailun ja tutkimusretkeilyn tuloksena:

Vallilassa on:
- sorsia
- koiria
- hiekkatie (tai siis tällä hetkellä kuratie)
- siirtolapuutarha (-> VIHREÄÄ kesällä)
- uimahalli
- puutaloja
- paljon bussiyhteyksiä (pakko! :D)

Vallilassa ei ole:
- Senaatintoria
- Tervasaarta
- merta
- Unicafeta auki klo.15 jälkeen
- mustaa loskaa kenkien pohjassa, kun tulee sisälle
- antiikkiliikkeitä joka nurkan takana

Mikä ei muutu?
- Makuuni on suurin piirtein yhtä lähellä
- lähimmät ratikkalinjat: 1 ja 7
- iso tie korttelin päässä (Pohjoisranta/Mäkelänkatu)

Pahvilaatikot ovat katoava luonnonvara?

Runsas viikko sitten päivän tehtävälistalla oli pahvilaatikoiden haku kaupasta. Onneksi kyseinen iltapäivä oli vapaa, koska etsintäreissu osoittautui yllättävän pitkäksi. Vaikuttaa siltä, että pienimmissäkin ruokakaupoissa käytetään nykyään jonkinlaisia tuhoajapuristimia! Joka paikassa vaan ohjattiin edelleen hevi-osastolle (!?! =hedelmä ja vihannes). Tuloksetta! Lopulta päätin kokeilla Stockmannia...ihan huvikseni. Ihme kyllä elektroniikkaosaston kassan vieressä oli juuri sopivasti pari kokoontaitettua pahvilaatikkoa ja kassapoika oli valmis antamaan ne pois. Mutta, mutta... vieressä oli myymäläpäällikkö, joka ei päästänytkään lähtemään ihan niin helposti: piti tehdä allekirjoitettu lupalappu ja tähdentää, että periaatteessa Stockmann ei tee tällaista. ;)

Erään sanan merkitys aukeni minulle viime viikolla: muutto. En ehkä halua toistaa sitä ihan kuukauden tai parin päästä.

Uutta ja vanhaa

Kaaosta muuttoa edeltävänä päivänä... ja tilaa!

Uusi huone (viimeiset pahvilaatikot sopivasti rajattuina pois). Huomaa eteisen lamppu katossa. ;)

toki pona

toki pona on hassunhauska keinotekoinen kieli, johon tutustuin lähemmin viime keväänä. vuonna 2001 julkaistun kielen on kehittänyt kanadalainen esperantisti Sonja Elen Kisa. kieliopin voi opetella päivässä eikä 118 sanan opetteluun kovin kauan mene - varsinkin kun noin kuudennes sanoista on suomesta ja sama määrä englannista. (muita lähdekieliä ovat esim. mandariinikiina, esperanto, tok pisin ja japani) eri asia on sitten, kuinka tehokkaasti kieltä oppii käyttämään... aivojumppaa, mutta palkitsevaa sellaista! :) vuosi sitten en edes muistanut kuulleeni koko kielestä, mutta nyt pystyn käymään täysin järkeviä keskusteluja sillä. olen jopa kääntänyt EsperHen nettisivut toki ponaksi! ei taida olla maailmassa kovin montaa samanlaista. :D

hienoja asioita toki ponassa:
- numeraalit: wan, tu, mute (yksi, kaksi, paljon)
- eläinten nimien keksiminen (esim. soweli pi lawa sewi 'kirahvi, kirjaimellisesti: korkeapäinen nisäkäs')
- kaikki eläimet sanovat mu!
- tutustuu tosi eriskummallisiin ihmisiin (joskus jopa liian :D)

perustietoa toki ponasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Toki_pona

luultavasti yleisin tapa ja paikka opetella toki ponaa:
http://tokipona.esperanto-jeunes.org/lesson/lesson0.html

virallinen sivusto:
http://www.tokipona.org/

kaverini tekemä kirjoitusjärjestelmä toki ponalle (selitykset esperantoksi):
http://community.livejournal.com/tokipona/15917.html

sina ken toki e toki pona la o sitelen tawa lipu mi!

p.s. uskollisena toki ponan kirjoitustavalle, kirjoitin tämänkin ilman isoja kirjaimia. (niitä käytetään ainoastaan erisnimissä.)

Tyhjä huone ja muuttoasioita

Roskalavatyypit olivat täällä neljä päivää, ja ainoana urheana asukkaana olin kotona päästämässä niitä sisään klo.8 aamulla. Joka päivä! Heräämisrytmi jäi jo päälle, koska tänäänkin avasin silmäni ensimmäisen kerran tasan kahdeksalta. Onneksi sain kuitenkin jatkaa uniaa...ihanaa... :) Huoneessani ei ole ollut kaappeja tiistaista lähtien ja se myös on aika ihanaa! Olen voinut levittää tavarat (jotka ovat olleet kaappien ulkopuolella jo useamman viikon) ilmavasti ympäri huonetta ja nauttia Kruununhaan 20-luvun arkkitehtuurista. Olen visioinut omasta huoneestani tilavan ruokailuhuoneen. :) Yhteiset tilatkin ovat kokeneet muodonmuutoksen: tilaa, tilaa, tilaa ja sisäänrakennettuja komeroita! Sormet syyhyäisivät kunnostamaan, maalaamaan ja sisustamaan, mutta minkäs sille teet - ei täällä olisi varaa enää asua.

Niin siinä sitten lopulta kävi, että mutkikkaan päätösprosessin jälkeen ja viikon päässä on edessä muutto Vallilaan ja HOASille. Eilen muuttoilmoitusta tehdessäni sain tietää, että olen asunut 3,5 vuotta mahdottomassa osoitteessa! Nettilomake ei nimittäin hyväksynyt kaksikirjaimista rapunnumeroa!?!

HOAS vastaa, körttis ei

Olen eilisen ja varsinkin tämän päivän yrittänyt soittaa körttiksen toimistolle... Ei vastausta. Kummaa... Huomenna pitänee ottaa asia erikoiskäsittelyyn! Tällä välin ehti HOAS jo vastata ihan itsekseen. Täytin painostuksen alaisena maanantaina hakemuksen nettisivuilla ja tänään jo tarjosivat soluasuntoa Vallilasta. Että sillä tavalla... Kohta sitä varmaan löytää itsensä korvesta! ;)

En tunnu pääsevän eroon kolmesta kirjaimesta: O, L ja K. Kirkkokatu, Konvikti, Körttis ja Karstulantie. Juu, ja voisihan se KELAkin olla kiinnostunut minun puuhistani. :D

Jussin enkelit ja Grundig TK 41

Tänään aamulla tapahtui pitkään pelätty - ja viime päivinä itse asiassa odotettu - vierailu. Huutokauppamiehet! Klo. 09 aamulla! No, puoli tuntia myöhässä. Vähän aikaa katselivat ympärilleen ja päättivät, ettei täällä mitään ole. Soittavat siis jotkut toiset tyypit viemään tavarat kaatopaikalle... ensi viikolla!!! Mur. Olin aamun aikana kasannut kaiken ylimääräisen pois tieltä sängyn (tai itse asiassa patjan) ja sohvan päälle. Nyt sitten kirjoittelen pienessä raivatussa nurkassa sohvallani keittiötarvikkeiden keskellä... jeejee... Mutta! Huonekalut yms. saatiin hintaan 0e!!! (Koska ne ei vaan vaivautunu...)

Ne tyypit tykkäsi kiusata tyttöjä ja nimes meidät Jussin enkeleiksi. (Lisää Charlien enkelit -vertauksia!) Ne siis luuli aluksi, että Jussi oli nuorempikin ja yks meidän "kommuunin" tyypeistä, joka vaan sattui kuolemaan aivoinfarktiin. Hämmentävää...

Aamupäivällä olikin sitten aikaa ennen luentoja... juttelin toki ponaksi skypessä ja tehtiin Veeran kanssa löytöretki siivouskomeron yläkaappiin. Varsin kiintoisa löytö oli vanhan kirjoituskonelaatikon näköinen sähkölaite, joka oli lukittu. Päällä luki: Grundig TK 41. Guuglaamalla selvisi, että kyseessä on nauhoittava soitin/radio vuosimallia -62.

Muutan kolmen viikon päästä, mutten tiedä minne. :)

Asunnon etsintää luvassa

Irtisanotutin itseni ja kämppikset tänään parilla lyhyellä puhelulla. (Oikeesti - luulin, että meidät oli jo irtisanottu...) Eli sitä ollaan sitten melkein virallisesti asunnottomia kuukauden päästä. :) Pitäisi kai pistää muutamat hakemukset ja muut vastaavat liikkeelle... Jännää!

Proseminaaristani tulee ennemminkin viihteellinen kuin tieteellinen eikä objektiivisuudesta ole tietoakaan... :D

Kumpi oli ensin: laatikko vai kaappi?

Päivän kysymys: ostaako muuttolaatikoita, säilytyslaatikoita vai koko kaappi? Konviktilla on tyhjä huone... Tämä selvisi, kun kävin eilen alkuyöstä Reijalla kylässä eväsretkellä (melkein unohdin syödä koko päivänä!). Lopulta olin niin innoissani muuttamisesta, että aloin kotona yömyöhään järjestellä kaappien sisältöä ja päivällä ostin pahvisia säilytyslaatikoita niille tavaroille. Huomenna taitaa olla vuorossa keittiökaapit. Täytyy muuten herätä kahdeksaksi ottamaan vastaan huoltomiehiä.

Olen oikeastaan kohta ihan lähtökuopissa, mutten vieläkään tiedä voinko oikeasti muuttaa pois näin pian ja onko se huone itse asiassa vapaa! Mielenkiinnolla odottelen sähköpostia isännältä...ja Johannan paluuta Suomeen, niin selviää, mitä itse kukin milläkin asunnolla aikoo. Mutta, mutta. Asuntosuunnitelmani ovat muuttuneet itse asiassa joka päivä. Milloin suunnittelen jääväni, milloin lähteväni. Pari päivää sitten...ei, se oli eilen!...mulla oli vielä ihan mahtava suunnitelma siitä, että helmikuun lopussa muutan pois, menen Pariisiin pääsiäiseksi ja tuun takaisin Saksasta viikkoa ennen vappua ja sitten vasta muutan seuraavaan asuntoon. Ainoo vaan olin unohtanut kokonaisen maaliskuun siitä välistä!

Sitten on vielä se prosemma, jota pitäisi kai tälläkin hetkellä tehdä, jos haluaa valmiin kyselylomakkeen huomenna isän kansalaisopistotunnille...ja kysymykset huomisen esitykseen pitäisi myös lähettää (olen yrittänyt aloittaa viimeiset kolme tuntia).

Kaikenlaista muutakin sattui ja tapahtui tänään, mutta nyt ei vaan jaksa kirjoittaa. Alan olla aika uupunut tähän tammikuuhun.

Päivä kerrallaan...

Ihan uskomatonta miten vähän aikaa viime torstaista on kulunut. Tuntuu jo muutamalta viikolta!

Tänään aamulla tuli soitto säätiöltä. Ne on valmiita vuokraamaan tän meille niin kauan kun pystytään maksamaan... heheh! Pieni korotus tulee heti, mutta kun tänne saadaan remontti - ja ymmärtämäni mukaan aika pian - niin hinnat saattavat nousta pilviin. Joo, tästä täytyy keskustella, kun kaikki kämppikset ovat paikalla... eli torstaina. Mutta majapaikan haku käynnistyy piakkoin...arvelisin.

Huomisen jälkeen odotellaan soittoa huutokauppaihmisiltä, jotka tulee tyhjentämään asunnon Jussin tavaroista. Voidaan kuulemma tarjota pieniäkin hintoja kaikista huonekaluista, mitä halutaan... Sitäkin sit pitäis miettiä etukäteen. Vähän hankala vaan, kun ei tiedä minne on muuttamassa ja milloin. Ja kun pitäis tehdä prosemmaakin samaan aikaan...

Tulin juuri siunaustilaisuudesta Vantaalta. Ensinnäkin täytyy selostaa tää noloin osuus... Olin kattonu aikataulut niin, että pääsisin sinne kymmentä vaille. Ihan tarpeeksi, mutta....! Jos sattuu istumaan bussissa pari pysäkkiä liikaa ja on ihan eksyksissä! Käännyin yhdessä kohtaa vähän harhaan (mikä lopulta oli yllättävän hyvin, koska mulla ei ollu aavistustakaan, missä mä olin...). Sitten näin aidan ja metsikön takana ison valkoisen ristin. Siellä sen kappelin täytyy olla!! Näin aidassa yhden matalamman kaatuneen kohdan, ja koska kello oli jo tasan, päätin kiivetä siitä yli hautausmaalle...mutta kappeliahan ei näkynyt... ei edes pitkän matkan päässä! Kun olin kävelly varmaan puoli kilsaa, tuli vastaan risteys, josta näin kappelin toisella puolella tietä. (Aika kaukana kyllä, mutta ei tänne asti oltu tultu kääntymään takaisinkaan.)

Tulin sitten paikalle kymmenisen minuuttia myöhässä, mutta tilaisuus keskeytettiin ihan vaan mun takia... noloa... Paikalla oli kyllä vaan pappi, kanttori ja kaksi Jussin opiskelukaveria. Olin vähän pallo hukassa siinä aluksi, mutta kaikki otti mut tosi hyvin vastaan ja tunsin olevani tervetullut. :) Sain jopa keskittymiskykynikin takaisin jossain vaiheessa siinä määrin, että pystyin seuraamaan papin puhetta... ;) (Se muuten oli se sama, joka syksyllä piti Lähetyskirkon messussa "ehkä vaan parhaan saarnan ikinä", niin kuin Anni asian ilmaisisi ;) . Olen luultavasti jollekulle saattanut mainitakin... )

Muutama perusfakta Jussista, jotka olivat vähän jääneet vaivaamaan, selvisi kun lopuksi juttelin näiden kavereiden kanssa. Olen aika tyytyväinen, että menin - päivän varoitusajalla, Hesarin kuolinilmoituksen pohjalta. Takaisintulomatka oli myös mielenkiintoinen. Sain nimittäin siltä papilta kyydin kotiin ja juteltiin mukavia siinä matkalla. :) Selvisi esimerkiksi, että me ollaan asuttu saman verran Kruununhaassa melkein naapurissa. Päätin pienen mainospuheen pohjalta mennä huomenna kryptaan katsomaan AIDS-filmiä. Raportoin siitä enemmän myöhemmin... nyt tulee aikasta pitkä ja poukkoileva posti jo muutenkin. :)

Välisoitto

Viime viikkojen, erityisesti viime päivien, aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista... ratkaisevin juttu ehkä viime postista on, kun torstaina löytyi ovesta lappu, että kuolinpesänselvittäjä tulee perjantaina klo.9. Mitä se sitten lopulta selvitti, on eri asia. No, mutta kaikenlaista (muutakin) on päässä pyörinyt aika hurjaa tahtia. Eilisestä lähtien se yksinkertaisesti alkoi olla liikaa, kun ei oikein tiedä missä mennään. Tyylilaji vaihtui pikkuhiljaa tragikomiikasta.. niin, mihin? Aika kaoottinen aamupäivä. Auttoi käydä vähän itkeä tihruttamassa virsien sanoja kirkonpenkissä... Seuraava oli ihan uusi tuttavuus ja ehkä sopivan dramaattinen silloiseen mielentilaan. ;)

Elämä on meri,
meri kauhistaa,
kun se vaahtopäinä
kiehuu raivoaa.
Mistä turvan löytää,
mieli levoton?
Kuka auttaa voisi,
yö kun synkkä on.

Isä, sinuun katson
tuskan tullessa.
Sinä tahdot aina
kantaa minua.
Sinulle saa huutaa
henki rauhaton.
Löydän lohdutuksen,
yö kun läsnä on.

(482: 1,2)

Kokeilu

Lauran palautteen rohkaisemana keittiöpsykologi/kriisittäjä/amatöörirunoilija raottaa kuvitteellista pöytälaatikkoaan (tämä muotoutui tänään kreikan tunnille mennessä ja päätyi paperille luennon alussa ;) ...) :

Jos sanon etten tiedä mitä haluan,
leikin vain tyhmää.
Jos väitän, että kompassi on rikki
tai että olen hukannut kartan,
leikin vain tyhmää.
Jos väitän, että olen sokea
ja etten osaa tulkita merkkejä,
leikin vain tyhmää.
Jos väitän, etten pysty älylliseen työhön,
leikin vain tyhmää.
Tulevaisuus on suuri, ihana ja jännittävä,
mutta leikin tyhmää,
koska en uskalla enempää.


(16.1. pieniä muutoksia rakenteeseen, toiston poistoa ;) )

Luin aamulla lehden

Aloitin kevätlukukauden reippaasti. Heräsin jopa puoli yhdeltätoista! ;) Lisäksi söin aamupalan ja selailin lehden. Olen ollut vähän ulkona maailman tapahtumista viimeiset puoli vuotta, koska lehden lukeminen on yksinkertaisesti jäänyt... Epäsäännöllisesti olen sitä harrastanut, mutta saaliiksi on jäänyt vain muutama sarjakuva, joita en edes vielä ole kiinnittänyt kaapinseinäkokoelmaani. Tänään Kamuissa oli oikea helmi. Katti kirjoittaa päiväkirjaa:

15.1 nukuin

paljon

P.S. lopetin liettuan
P.P.S. -kin ;)

Ryhmäalennus?

Mira: - Mun pitäis oikeesti tutkituttaa pääni...
Laura: - Saiskohan siellä ryhmäalennusta? :D
Mira: :D :D :) :D :D :) :) :D ...onkohan rekrek... :D rekist... :D Onkohan rekisteröityneille yhdistyksille eri hinnasto? :D :D

Keskustelun aikana samaan pöytään tuli lounaalle kaksi muuta ihmistä...

Mikä Disney-prinsessa olen...

Mulan

You scored 42 traditional and 46 vulnerability!

You are Mulan, the brave and brilliant, not to mention sexy, girl who saved the empire from the Huns by defying society's rules! You may not technically be a princess, but you've got it in you to be something much more important and gratifying.

You are all about your values and upholding them. Sometimes a girl's gotta kick some butt to do the right thing! You respect the rules, but sometimes you've got to bend a few to do what is right.

Söpö eläin -testi...

You Are A: Duckling!

The cutest of the cute, these baby ducks are often spotted in the spring following closely behind their mother. As a duckling you will grow up quickly, becoming one of the adult ducks seen commonly in ponds and streams. Playful and timid, charming and vulnerable, ducklings are nature's very definition of innocence.

You were almost a: Duck or a Puppy
You are least like a: Groundhog or a TurtleWhat Cute Animal Are You?

vinokaareva

Olen muutamaan otteeseen joutunut selittämään, mitä tarkoittaa vinokaareva (jos se ylipäätään mitään tarkoittaa :D ) . Otetaanpa kerran vielä:

Sini käytti mesenimenä Sinipiniä ja satuin huomaamaan, että toki ponassa on sana sinpin, joka tarkoittaa noin suurin piirtein pystysuoraa (kääntäminen kielestä, jossa on vain 118 sanaa, on aavistuksen moniselitteistä). Tämän sitten kerroin Sinille, joka siitä eteenpäin esiintyi edellä mainitussa viestimessä nimellä sinpin eli pystysuora. Tätähän Saija kummasteli ja päädyimmekin jossain tilanteessa viime elokuussa keksimään lisää salanimiä. Pystysuoran vastakohtahan on vaakakiero ja vinokaareva on tietenkin jotain kahden edellisen väliltä. :) Kaikki nimet ovat sitä paitsi enemmän tai vähemmän sujuvasti käännettävissä toki ponaksi: jan Sinpin, jan Supa, jan Sinpinalasupala!! :D

Pelivamma ;)

Lopulta on todistettu, että Halligalli on vaarallinen peli. Ensimmäinen haavoittuminen on tapahtunut! Siitä todisteena Nalle Puh -laastari. (Kiitos, Marjukka!) Kumma kyllä, mutta verenvuoto huomattiin vasta, kun kanssapelaajan kämmenselästä löytyi verta. ;)

Eilinen peli-ilta meni melkeinpä ihmiskokeiden piikkiin. Mitä tapahtuu, jos laittaa eri yhteyksistä tuntemiaan ihmisiä samaan huoneeseen?!? Yllättävän luontevasti se näytti kuitenkin toimivan. :D

"Nosta sinä kainaloista"

Herra, mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä ajattelet.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Ihminen on kuin tuulenhenkäys,
hänen päivänsä katoavat kuin varjo. *

Perjantaina heräsin outojen ihmisten ääniin käytävässä. Ensimmäinen ajatus oli, että myöhäiset vieraat olivat lähtemässä. Ehei... Toinen arvaus, että oli aamupäivä ja Jussi oli tuonut huoltomiehiä korjaamaan jotain. Ei niinkään... Kello oli 06:00. Kuuluva miesääni päivitteli tavaran määrää... Kohta toinen kehotti toista: "Nosta sinä kainaloista". !! Monta ajatusta on täytynyt pyöriä päässä, mutta selvää oli, että on noustava ylös ja mentävä käytävään. Täytyi olla kyse Jussista. Vastassa oli kaksi ambulanssimiestä nostamassa vuokraisäntääni ja naapurin mies, jotka päivittelivät sitä, miten en ollut kuullut, kun ovea murrettiin. Kuinka sikeästi on täytynytkään nukkua! Pienellä vilustumisella ja lentokentällä vietetyllä edellisyöllä oli varmasti osansa asiassa... puhumattakaan IS:n aikana hankitusta pohjaunivelasta. Olin siis tosiaan ollut Suomessa vasta puolisen vuorokautta.

Pian Jussi oli viety sairaalaan ja jäin yksikseni asuntoon ihmettelemään. Ketään muuta ei tosiaan ollut kotona. Kohta päätin mennä soittamaan naapurin ovikelloa ja kysyä, mitä oikein oli tapahtunut. Kun sitten yritin takaisin sisälle, olikin ovi mennyt lukkoon eikä avaimistakaan ollut iloa ilman lukonpesäkettä. Jep. Yritettiin siinä vielä ruuvimeisselillä avata, mutta lopulta naapuri soitti huoltomiehet. Vietin ehkä puoli tuntia käytävässä fleecehousuissa ja talvitakissa. ;) Huoltomiehet lupasivat soittaa siivoojat viemään ylimääräiset tavarat pois ja tuulettamaan huoneistoa (välioven avauduttua kaikkialle oli levinnyt virtsan haju).

Loppu aamupäivää täyttyi siivousäänten kuuntelemisesta unen läpi, tilanteen hahmottamisen yrittämisestä, puheluista, käytävän tuulettamisesta... Mielessä kävi sellainenkin ajatus, että meneekö tässä vielä asuntokin alta. Muutoksia on ehkä luvassa, mutta luottamus on suuri. Ale li pona!

Iltapäivällä vaikutti parhaalta idealta varautua yöpymään Saijalla läksiäisten jatkoksi. Tuntui vain mukavammalta olla yö jossain muualla, vaikkei olisi missään mielessä ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa tulla kotiinkaan. Suunnitelma oli varsin onnistunut. :)

Viime aikoina olen ynnäillyt kaikkea tapahtunutta mielessäni ja päätynyt siihen, että elämäni on nykyisin saippuaoopperaa. Kaikkea sattuu ja tapahtuu: kirveitä lentää ikkunaan, ryöstäjät tulevat vastaan Liisankadulla, puolestani suunnitellaan vallankumousta... Joo, olen kohta valmis ihan mihin vaan... ehkä tämä joku päivä muuttuu toimintaelokuvaksi, komediaa se on ollut jo pitkään.

Hän on uskollinen suojelijani,
hän on linnani,
hän on turvani ja pelastajani,
kilpi, jonka taakse suojaudun. *

*Psalmi 144

Hörhöilyä Saksanmaalla

Vielä pari viikkoa ennen matkalle lähtöä olin vielä ihan kriiseissä siitä, etten malta lähteä minnekään. IS muistutti kuitenkin siitä, kuinka kivaa on hörhöillä esperantoksikin. Viikon aikana mm. kuvasin käytävässä kun ihmisiä säikyteltiin toivottamalla hyvää uutta vuotta, esitimme keskiaikaisia tansseja, pelasimme lautapelejä, kasasimme tornipelin paloja nukkuvan ihmisen päälle, puhuin toki ponaa tietokonemuseossa, söin memzorgantejon keittiössä loput ruokani viideltä viimeisenä aamuna (ennen nukkumaan menoa), kävin katolisessa messussa keskiaika-asu päällä, osallistuin tutkimukseen saksan ääntämyksestä, opin pelaamaan goota ja tanskalaisen mukileikin (ihmiset, varokaa! perästä kuuluu...). Lisäksi tietenkin tutustuin moniin uusiin ihmisiin!

Takaisin tullessa mukaan tarttui Düsseldorfista 4 peliä ja lentokenttäunivelka. :)