Itsenäisyyspäivänä puussa

Englantilainen aamiainen

Tänään söin viimeisen kunnon englantilaisen aamiaisen täällä. Sunnuntaisinhan aamupala keskuksella sisältää tavallisten murojen, leipien ja jogurtin lisäksi makkaraa, tomaattia, kanamunaa, pekonia ja papuja. Tätä varten kannattaakin myös viikonloppuisin herätä aamupalalle kahdeksaksi. Onneksi keittiöhenkilökunta on oppinut pitämään ruokia esillä kauemmin kuin puoli tuntia, joten pieni tai isokaan myöhästyminen ei aina haittaa. Ajankohta on siltikin vielä vähän aikainen, joten useimmiten olen mennyt nukkumaan uudestaan vatsa täynnä ja herännyt toiselle aamupalalle lounasaikaan. ;) Sitten kun vielä on yleensä mennyt kolmeksi kirkkoon, niin myös iltapäivä täyttyy ja sunnuntait menevät täällä usein ihan leppoisasti omalla painollaan ilman että tarvitsee mitään erikoista tekemistä suunnitella.

Oma koti kullan kallis

Tajusin juuri, etten ole ehtinyt kirjoittaa tänne suuria uutisia asunnon löytymisestä! Tällä kertaa ei pitäisi peruuntua, kun nimikin on jo vuokrasopimuksessa. Jännittäviä asioita on siis luvassa ensi vuonna, esim. koska minulla ei aikaisemmin ole ollut omaa keittiötä mutta en ole myöskään tehnyt omaa sähkösopimusta. Pieni riski on myös siinä, että kellään muulla ei ole avainta... paitsi sellaisilla henkilöillä joilla se ehkä on ammatin puolesta. Kokemushan yksin asuminen saattaa olla, kun on asunut kahden hengen huoneessa ja ruokaillut n. 20-200 henkilön kanssa melkein puoli vuotta.

Ja sitten ne aikuisuuspisteet! Ne taitaa vähän nousta tätä myötä... Varsinkin kun suku on uhannut yhdessä ostaa mulle joululahjaksi pesukoneen! Töihinkin pitää mennä, koska opintotuet on melkein loppu.

Päässä on alkanut pyöriä kuva pohjapiirroksesta, mihin yritän sijoitella kaikki kivat huonekalut, mitä on matkan varrelta kertynyt. Niitä on lopulta niin paljon, että en ole ihan varma tuleeko yksiössä ahdasta, kun vielä kaiken lisäksi haluan sinne kunnon ruokapöydänkin... Saapa nähdä. :)

Lopun enteitä

Ensimmäiset kurssilaiset lähtevät jo ylihuomenna, pesin pyykkiä toisiksiviimeistä kertaa, jäljellä enää yksi viikonloppu keskuksella, kaksi aamua lukutaitoluokassa, yritän tiedustella tyhjästä tilasta lontoonmatkalaisten laukuissa...

Alan siis ehkä ymmärtää, että kahden viikon päästä olen Suomessa. Ajassa ja paikassa on niin hämmentävä liikkua. Sillä vasta kun on saapunut seuraavaan paikkaan, tajuaa lähteneensä edellisestä. Meillä ei ollutkaan tänään iltapäivätunteja eli on aikaa miettiä tällaisia ja istua ja odottaa lähtöä... ja miettiä sitä, että kun täältä lähtee, niin ei ainakaan saman ihmisryhmän kanssa tule tänne enää takaisin. Pitääpä keksiä jotain rakentavampaa tekemistä. :)

Suuria mestariteoksia on valmistunut tällä viikolla lukutaitoryhmässä. Näitä isoja kirjoja on tehty käsin kahden tai kolmen henkilön ryhmissä ja jokainen on kirjoittanut, kuvittanut ja taittanut yhden pienen vihkosen tietokoneella. Tänään aamulla näistä vielä tehtiin pienet A7-versiot: paperia kului vain yksi arkki/kirja! Vaikka viime päivät ovatkin sisältäneet lähinnä piirtämistä, värittämistä, leikkaamista ja teippaamista, on tehty täyttä päivää eikä aikaa ole ollut paljon muulle. Mitä nyt iltaisin ollaan katsottu Ylpeyttä ja ennakkoluuloa (BBC) tai jotain muuta...

Neljä viikkoa!

Vaikka tuntuu, että aikaa onkin kulunut, on jotenkin hurjaa ajatella, että vajaan viiden viikon päästä olen jo Suomessa eikä tänne enää sitten tule takaisin, ainakaan tässä tarkoituksessa. Tasan neljä viikkoa lähtöön Lontooseen ja kolme viikkoa varsinaisen lukutaito-osion päättymiseen (ja sitten pitäisi olla valmis). Huh! Aikaisempien kokemusten perusteella tämänpituinen aika menee aika nopeasti...kuten tänne tullessakin. Siihen kun vertaa, niin luultavasti tulee ihan yhtä yllätyksenä se, että tänne ei palaa kuin sen tajuaminen, että lopulta on täällä. Jonkinasteinen järkytys on myös tajuta, että jouluun on vajaa kuusi viikkoa.

Huomenna lauantaina mennään jonkun lukutaitoyhdistyksen kokoukseen, jossa on luentoja (mm. meidän opettajan) ja mahdollisuus tutustua lukutaitoihmisiin. Jännittävää...

P.S. Vaikka en olekaan onnistunut kirjoittamaan viime aikoina paljon blogiin, niin olen lisäillyt Picasaan kuvia aika säännöllisesti.

Maa valkoisena

Lokakuu, eteläinen Englanti, luonnon väritystä pysyy juuri ja juuri kutsumaan ruskaksi ja yhtenä iltana vain alkaakin sataa lunta! Ulkoa alkaa kuulua kiljuntaa ja Facebookiin ilmestyy kuvia lumessa riehuvista ihmisistä. Minä ravaan luokkahuoneen ja oman huoneen väliä, koska täytyy vielä kirjoittaa liitutaululle seuraavan päivän lukutaitotuntia varten oppimateriaalia ja suunnitella tätä samaista oppituntia. Olemme kämppiksen kanssa melkein menossa nukkumaan, kun ovelta kuuluu koputus. Avaan ja oviaukosta lentää sisään huoneeseen märkää lunta!! Hetken lamaannuksen jälkeen tajuan sulkea oven estääkseni lisävesivahinkoja. Päätämme avata oven uudelleen parin minuutin päästä ja siellä se edelleen on, meidän kerroksen originelli keppostentekijä, kylmä vesi sormien välistä valuen. Onnistumme ehkä saamaan vähän lunta sen niskaan ennen kuin peräännymme uudestaan. Päätämme varustautua puolustamiseen, koska oven takaa kuuluu ääni, että se haluaa välttämättä käyttää kaikki loputkin vähät lumensa. Kämppis laittaa takkini väärinpäin päälle huppu naaman peitteeksi ja minä otan kameran valmiiksi. Vaanija oven takaa suostuu lopulta menemään pois.

Tänä aamuna lumi oli edelleen maassa. Hassua, että lumen alta pilkottaa kukkaistutuksia ja vihreitä lehtiä. Koetunnin pitämisen jälkeen kahvitauko palkitsee koko aamun kestäneen jännityksen ja pääsin laskemaan mäkeä tarjottimella. Eteläafrikkalainen mies intoutui rakentamaan pyörittämällä valtavaa lumipalloa ja hupi jatkui lumisotana sen jälkeen kun kipaisin hakemassa kameran huoneesta. Täällä "etelässä" lumi on kai sitten aika eksoottinen juttu. :)

...

Häkkyrä katossa

Kämppis sai syntymäpäivälahjaksi postissa sellaisen kattoon ripustettavan asian, mihin voi ripustaa kaikkea mahdollista. Siispä saimme idean, että joka sunnuntai tästä eteenpäin arvomme teeman, jonka mukaan laitamme nipsuihin kiinni tietynlaisia tavaroita. Teemavaihtoehtoja voi laittaa teekuppiin pienillä paperilapuilla. Tulossa on ainakin syksyn lehdet ja ruokailuvälineet. Joulukuussa siitä ehkä teemme siitä adventtikalenterin. :)

Opetusnäyte tulossa...

Taas yksi viikko mennyt. Aika on kulunut aika nopeasti, mikä auttaa kovasti siihen, että maanantaina aloittamani laskuri ei enää ole niin masentava (54 päivää). Aika täällä alkaa olla aika täyttä: suhteellisen paljon lukuläksyjä, aika usein on ryhmätyötapaamisia, salsa-aerobikkia dvd:ltä keskiviikkoiltaisin, heprean lukupiiri arkisin, jos jaksaa... Ainakin kaksi viimeistä päivää ovat olleet täpötäysiä, vaikka siihen ohjelmaan onkin mahtunut kaikkea muutakin, esim. paperilumihiutaleiden tekemistä suomalaisen pikkutytön kanssa. Nyt sitten olen vaan tehnyt kaikkea epätuotteliasta lounasajasta lähtien, vaikka huomisen tehtäviä ajatellen olisi voinut tehdäkin jotain... Tällä viikolla on nimittäin käyty läpi erilaisia lukutaitoprojekteissa käytettäviä opetusmetodeja ja ensi viikolla edessä on koitos: jokainen pitää toisille tunnin käyttäen yhtä metodeista. Ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että olen aika onnellinen, kun keskiviikko on ohi. Onneksi lukutaitoprojektit pitävät sisällään niin paljon muuta kuin opettamista ja sen käytännön opettamisen oikeasti yleensä hoitavat jotkut muut... :)

Tällä viikolla oli viimeiset fonetiikan tunnit ja äänteidentuottamiskokeesta tuli niin hyvät tulokset, että vähän aloin epäillä opettajan korvien toimintaa. ;)

Takkikriisi

Vaellusreissun jälkeen päätin pestä ulkoilutakkini. Tämä ei nähtävästi ollut kovinkaan hyvä idea, koska huomasin kaksi viikkoa sitten sateessa kävellessäni, että konepesu oli tehnyt jotain jännää sateenpitävälle pinnalle. Siispä päätin, että ehkä on aika luopua siitä melkein 10 vuotta vanhasta takista ja hankkia uusi. Täällä ei tule useinkaan oltua lähellä sopivia kauppoja, joten asia jäi hoidettavaksi Suomessa. Lauantaiaamun kiirettä lievittääkseni annoin isälleni tehtäväksi kartoittaa takkitilannetta ja ohjeita siitä, mitä etsin. Vähänkö oli sitten kriisin paikka, kun oikeastaan ainoa kriteereihin sopiva takki muistutti kovasti Juhanin takkia! Värivaihtoehdoistakin juuri se musta oli ainoa, mistä oikeasti tykkäsin. Täytyy vain uskotella itselleen, että North Face on oikeasti yleinen merkki, musta neutraali väri, miesten ja naisten malleilla on huomattava ero, Juhanin takki kuluu puhki/unohtuu jonnekin ennen joulukuuta ja että isän valitsemasta takista ei oikeasti voi saada aikuisuuspisteitä. Tästä huolimatta äidin ensimmäinen kommentti oli, olinko ostanut samanlaisen takin kuin Juhanilla! Eikä se edes ole nähnyt sitä takkia kovin usein...huoh...

Toinen huolestuttava asia on, että takkimaun lisäksi meillä näyttää olevan toinenkin ikävähkö yhteinen(/tarttuva?!) piirre. Onnistuin nimittäin unohtamaan pankkikorttini Pohjois-Englantiin kaupan kortinlukijaan! Itse asiassa tästä sattumasta kyllä voi vain päätellä, että ei ole tervettä mennä kauppaan sen aukeamisaikaan. Melkein neljän viikon käteisellä elämisen jälkeen sain viimein käsiini uuden kortin. Aika luksusta...

Päivitystä

Tätä blogia lukemalla melkein luulisi, että en palannut ollenkaan tuolta reissulta. Itse asiassa palasin Suomesta eilen jo toista kertaa kuukauden sisällä. Ensimmäisen käynnin alussa oli jo aika selvää, että mummo ei eläisi enää kovin montaa päivää ja niinpä tapahtuikin, että palatessani takaisin Englantiin minulla oli yksi isovanhempi vähemmän. Selvisi, että matkavakuutus korvaisi matkan hautajaisiin eli olin viime lauantain Suomessa ja matkustin perjantaina ja sunnuntaina. Tämä muutti hiukan epäilevän suhtautumiseni matkavakuutuksia kohtaan.

Viimeinen kurssi alkoi kolme viikkoa sitten ja lukutaitotuntejen lisäksi lukujärjestyksessä on ensimmäisen puolikkaan loppuajasta myös fonetiikkaa, antropologiaa, kielisosiologiaa ja tiimityöskentelyä. Viikot ovat olleet sen verran täysiä, että perjantain vapautuminen on purkautunut monena viikkona hihittelynä kaikelle mahdolliselle tilannehuumorille.

Matkasuunnitelmia

Taukoviikon suunnitelmat ovat vähän muuttuneet tässä ja olen viettänyt pari viimeistä päivää pyörittelemällä bussiaikatauluja... Kävi siis niin, että tulenkin Suomeen ensi viikon keskiviikkona samalla lennolla kuin Juhani ja palaan sunnuntaina. Vanhempien siis piti silloin tulla tänne, mutta toinen mummoista on ollut vähän huonona viime aikoina ja päätimme tehdä sitten näin päin. Kukaan ei oikeastaan tiedä, onko tilanne vakava, mutta mukavampi tietenkin joka tapauksessa mitä useampi pääsee vierailemaan mummon seuraksi sairaalassa.

Tässä välissä siis ollaan menossa Juhanin kanssa vaeltamaan Pohjois-Englantiin ja takaisin Lontooseen tullaan vasta tiistaina myöhään. Tämä tarkoittaa, että koko keskiviikko menee matkustamiseen, koska minun täytyy käydä vaihtamassa tavaroita täällä keskuksessa ja liikenneyhteydet eivät tosiaankaan ole nopeimmasta päästä... Kävin myös kysymässä majoituksesta Juhanille jossain täällä, mutta keskuksessa on joku iso konferenssi silloin ja yöpyminen tulisi aika kalliiksi.

Ajattelin ensi viikon perjantaina mennä Helsinkiin näillä näkymin eli siksi voisi sopia jotain, jos haluaa tavata. OL:n illassakin varmaan käyn.

IPA with TPR

...eli kansainväliset foneettiset aakkoset totaalisella fyysisellä reaktiolla. Molemmat lyhenteet ovat tuttuja juuri loppumaisillaan olevalta kurssilta ja pari päivää sitten keksin yhdistää ne tekemällä ohjelmanumeron kurssin päättäjäisiltaan. Ideana oli siis tehdä foneettisia kirjaimia omalla vartalolla ja kämppis avusti vaikeammissa, koska esim. m on vaikea tehdä yksin. Yleisön tehtävänä oli sitten arvata mistä äänteestä oli kyse ja sanoa se ääneen. Vaikein yleisölle oli varmaankin muistaa dentaaliklikki (iso suora viiva, pidempi kuin l) tai lateraalifrikatiivi (l, jossa on koukku keskellä). Minulle ongelmallisin oli r, sillä ihmiset luulivat sitä s:ksi, koska sääreni olivat maassa. Siinä sitten yritin saada sääret ilmaan ja pysyä polvien varassa... onneksi muut arvasivat mitä yritin tehdä, ettei tarvinnut yrittää pysyä siinä paria sekuntia pidempään. Esitys oli suuri menestys!

Tein päättäjäisillassa myös jotain muuta hupsua. Osallistuin nimittäin hupimuotinäytökseen, jossa minulla oli esim. asu, jossa värit olivat mahdollisimman räikeät ja keskenään epäsopivat. Vaatteet löysimme vaihtotavarahuoneesta ("boutique"), missä minulla ja muilla mannekiineilla on ollut siivousvuorot viimeiset neljä viikkoa.

Pehmoleluja, jamssia ja ghanalainen kieli

Viimeiset kolme viikkoa olen siis arkipäivisin tunnin tai pari käyttänyt twi-nimisen kielen opettelemiseen. Metodi on hyvin mielenkiintoinen. Aloitimme kielenopiskelun pehmolelujen ja paperinukkejen avulla. Esimerkiksi aivan ensimmäisen tunnin alussa pöydälle kasattiin vähän kerrallaan lisää pehmoeläimiä, joiden nimiä opettelimme äidinkielisen puhujan avustuksella. Kun kuulimme sanan, meidän piti osoittaa oikeaa eläintä. Myöhemmin teimme saman paperinukeilla ja vihanneksilla ja opimme myös muutaman verbin. Verbejä opetellessa reagoimme tekemällä sanotun toiminnon: "Juokse." "Istu." jne. Ensimmäisen viikon aikana ei saanut puhua ollenkaan, vain kuunnella ja tehdä käskettyjä asioita, jotta kehittäisimme ensin jonkinlaisen kuvan kielen äänteistöstä ja oppisimme ymmärtämään enemmän kuin osaamme itse tuottaa. Seuraavalla viikolla teimme yhdessä ryhmän kanssa ghanalaista ruokaa ja minä otin valokuvia tapahtumasta ja siitä eteenpäin olemme sitten keskustelleet tapahtumasta kuvien ja esineiden avulla. Aivan mahtavaa! En varmaan enää ikinä halua normaalille kielikurssille...

Haastattelu saunasta

Olin todella väsynyt tänään aamuluennolle mennessä ja jännittikin vähän miten pysyisin hereillä. Luennon alussa selvisi kuitenkin, että ei olisi mitään vaikeuksia pysyä hereillä tai ainakin luulisi, että luokan edessä haastateltavana ei onnistuisi nukahtamaan. Kaikki neljä suomalaista siis kutsuttiin eteen istumaan ja meiltä alettiin kysellä asioita saunoista ja saunomisesta esimerkkinä etnografisesta haastattelusta, mitä voi käyttää kulttuurin opettelemisen apukeinona. Oli hyvin jännittävä huomata, mitä asioita muut pitivät kiinnostavina saunakulttuurissa ja kuinka paljon tietoa saunomisesta oikeastaan saa irti. Liitutaulu täyttyi hetkessä kirjurin muistiinpanoista. Aamutunnin jälkeen on ollut paljon vapaa-aikaa, koska aamupäivällä jokaisella on 10 minuutin henkilökohtainen tapaaminen opettajien kanssa. Monet ovatkin tulleet esittämään lisäkysymyksiä tai kommentteja saunakulttuurista ja suomalaisuudesta yleensäkin. Selvisi esimerkiksi, että oli monille yllätys, että vihdassa on lehtiä ja niitä pehmitetään ennen käyttöä!

Syntymäpäivä

En ollut odottanut syntymäpäivältä täällä, kuten muuallakaan, paljon. Tiesin saavani jonain päivänä postissa paketin tai pari ja muutamia tekstiviestejä tms., mutta päivä täyttyikin kaikenlaisesta toiminnasta! Myöhään eilen illalla huomasimme kämppiksen kanssa, että aamuksi ovenpieliin oli ripustettu muutama ilmapallo. (Se jopa meni poksauttamaan yhden niistä vahingossa... Toivottavasti kukaan ei herännyt pamaukseen ja nauruumme. :) ) Vanhempien paketti tuli perille jo torstaina, joten se avasin heti aamulla. Ihmettelen aikaista saapumista, koska siinä ei edes ollut minun nimeäni alun perin. Toimistossa olivat nähtävästi katsoneet sisään todetakseen kenelle kurssilaisista paketti kuuluu. :) Aamuluennolla minulle laulettiin ja sain kortin. Kahvitauolla löysin postilokerostani uuden paketin, minkä sisältä löytyi mm. kirahvisäilyke (=karkkia) ja tuore Lähetin. (Kiitos lähettäjille! Kirahvipurkki oli hieno!) Eikä tämä ollut tarpeeksi. Sain vielä lounastauolla koputuksen ovelleni ja yläkerrassa asuvat tytöt toivat leipomansa kakun minulle! (Se oli ainakin gluteeniton, koska olin viime viikolla ollut leipomassa samanlaista toiselle synttärisankarille.) Tämä sitten syötiin illallisen jälkeen n.20 ihmisen kesken. Lisää kortteja on saapunut pitkin iltaa... :)

Muistin eilen, miten viime vuonna heitin kolme kuperkeikkaa Eduskuntatalon edessä nurmikolla. :)

Kipeänä

Tämän viikon alkupuolen olin vuoteessa potemassa sunnuntai-iltana hyökännyttä tautia. Pari päivää oli ensin vaihtelevanasteista kuumetta ja sen jälkeen on ollut kova yskä. Torstaihin mennessä voimat olivat kuitenkin palautuneet sen verran, että pääsin takaisin luennoille. Ihmiset täällä ovat olleet todella sydämellisiä ja auttaneet ja kyselleet vointia. Kämppis on tuonut ruokaa keittiöltä ja eräs hongkongilainen nainen on tuonut kahtena iltana yskään auttavaa lämmintä inkiväärijuomaa. Valitettavasti en ole ainoa, joka täällä on sairastunut... Varmaankin kymmenellä on ollut jo sama tauti ja vieläkin osa on kipeänä.

Kuumeisena tuli kyllä kaikkein eniten koti-ikävä mitä vielä täällä ollessa on ollut. Kipeänä olemisen lisäksi siihen on varmaan toisena syynä se, että päivät täällä ovat muuten niin täysiä ja sängyllä makoillessa tylsistyy väistämättä helpommin ja alkaa ajatella kaikenlaista.

Hiustenleikkuuta!

Viime perjantaina oli mahdollisuus oppia miten leikataan hiuksia. Keskuksessa asuu nainen, joka on leikannut hiuksia ja opettanut leikkaamista Papua Uudessa Guinessa asuville lähetystyöntekijöille oman työnsä ohessa ja nyt hän siis tarjosi kurssilaisille mahdollisuutta opetustuokioon. Illan aikana pystyi seuraamaan, leikkaamaan itse jonkun hiuksia tai leikkauttamaan hiuksensa koekaniinina. Itse lahinnä katselin vierestä ja otin valokuvia, mutta loppuillasta sitten päädyin myös kokeilemaan pitkien hiusten "tasoittamista"... Otin aika varovasti muutaman millin kerrallaan eli lopputulos ei ehkä ollut ihan huono, mutta parantamisen varaa jäi. Aikaa siinä kyllä meni. Olin tosi iloinen siitä, että sain vähän lisäopastusta leikkaamiseen, koska tarkoituksena on Suomeen tullessa kokeilla uudestaan Juhanin hiusten leikkaamista. Kesällä tosiaan tuli kokeiltua sitä... melkeinpä ilman ohjeita. (Googlasin.) Ihan vaan muutama taisi nähdä lopputuloksen, koska Juhanin isä halusi jostain kumman syystä viimeistellä leikkauksen... ;) Tuon ensimmäisen leikkauskokemuksen jälkeen olen siis saanut jo kaksi kertaa ihan oikeaa ohjeistusta hiustenleikkuuseen eli ehkä seuraavalla kerralla en joudu tuijottelemaan lopputulosta aivan yhtä itsekriittisesti.

Kämppiksiä

Ensimmäisen kurssin ajan huonekaverinani oli kenialainen nainen, joka lähti takaisin työhönsä YK:ssa viime perjantaina. Tilalle tuli viime sunnuntaina ruotsalainen, joka puhuu täydellisellä irlantilaisaksentilla. :) Huoneessa on itse asiassa kolme sänkyä, mutta kolmanteen ei tule kukaan ilman meidän erillistä suostumustamme. Yhden etnomusikologiakurssilaisen kanssa kyllä ollaan sovittu, että sen kaveri voi varata kolmannen paikan syyskuun vaihteessa, jolloin tulee vierailemaan tänne Kanadasta. (Etnomusikologia täällä käsittelee muuten minun käsittääkseni sitä, miten voidaan kannustaa eri kansoja käyttämään omia musiikkityylejään ja soittimiaan. Ryhmä oli harjoitellut yhden brasilialaisen ylistyslaulun ja opettivat sen kaikille tiistaina koko keskuksen yhteisessä tilaisuudessa. Laulamistyyli oli erittäin mielenkiintoinen. Ääntä jotenkin värisytettiin ja melodia vaikutti länsimaisittain aika sekasortoiselta. Aika hienoa minusta.)

Aluksi ajatus huoneen jakamisesta tuntui vähän ikävältä, mutta käytännössä järjestely on sujunut yllättävän hyvin. Ei sitä oikeastaan enää edes ajattele. Toisaalta kyllä nautin suuresti viime lauantaista, jolloin huone oli kokonaan minun ja odotan kovasti, että saan joulukuussa Suomessa omaa tilaa, mutta ihan ok näinkin.

Keskiviikkona sain mukavaa postia lokerooni. Edellinen kämppis oli nimittäin löytänyt pienen sitaattikirjasen, joka muistutti kuulemma minusta. Ihana yllätys! En osannut ollenkaan odottaa mitään sellaista...

Toinen jakso

Oleskeluni täällä koostuu kolmesta jaksosta. Ensimmäiset kaksi viikkoa pitivät sisällään ensimmäisen kurssin, joka antoi jonkinlaisen yleiskatsauksen alaan ja koostui lahinnä siis johdannoista kielitieteeseen, kulttuureihin ja etiikkaan. Ei kovin paljon uutta ja mullistavaa tietoa, mutta mielenkiintoinen kurssi silti. Tänään siis alkoi kielen ja kulttuurin omaksumiseen valmentava kurssi, joka kestää neljä viikkoa. Sisältönä on ainakin käytännon fonetiikkaa ja jonkin kielen opettelemista äidinkielisen puhujan välityksellä (siis ilman kirjoja). Fonetiikka on ainakin tähän mennessä pitanyt sisällään kummallista äännehtimistä, kun olemme harjoitelleet kardinaalivokaalien tuottamista ja tunnistamista. (Ne ovat siis aivan suun vastakkaisissa päissä äännettäviä vokaaleja.) Fonetiikan harjoitukset tehdään pienemmissä (n.7 henk.) ryhmissä ja samoissa ryhmissä aloitetaan ensi viikolla opettelemaan jotain kieltä, jota kukaan ei ryhmäläisistä ei aiemmin osannut. Olin aamupäivällä kantonin ryhmässä, mutta kysyin ennen lounasta, haittaako, että olen opiskellut mandariinikiinaa, joka on kuitenkin sukua opeteltavalle kielelle. Sain sitten siirron toiseen ryhmään, jossa työskenneltäisiin ghanalaisen kielen, twin, parissa. Hienoa päästä opettelemaan jotain kieltä ilman että on mitään ennakkotietoja siitä!! :) Seuraavan neljän viikon päästä on kahden viikon tauko, jonka aikana on odotettavissa muutama vierailu. Ollaan Juhanin kanssa menossa vaeltamaan ja vanhempani ehkä tulevat Lontooseen tai muuhun isoon kaupunkiin. Kolmas jakso alkaa sitten joskus lokakuun alussa ja kestää melkein joulukuun puoliväliin. Tämän sisällöstä en ole ihan varma, koska pitäisi valita suuntautuminen... kuitenkin olen luultavasti ottamassa lukutaitotyölinjan. Käytännössä kaikilla muilla on jo joku ensi vuonna alkava työtehtävä, mihin kouluttautuvat eli heille linjavalinta on selvä.

Kalenteri

Olen aika onnellinen, etta lopulta otin oman kalenterin mukaan tänne. Yksi päivä viime viikolla nimittäin aloin kayttämään sitä, koska muistettavia asioita alkoi olla niin paljon, etten pysy selvillä mitä tapahtuu minäkin paivänä. Lukujärjestyksen ulkopuolinen aika on alkanut täyttyä siivousvuoroilla, ryhmätöilla tai jollain muilla sovituilla menoilla. Viime viikolla esimerkiksi suunniteltiin retkeä Oxfordiin, mutta päivä vaihtui niin monta kertaa, etta lopulta kukaan ei mennyt sinne. Joka kerta kuitenkin piti erikseen miettiä, mitä ylimääräistä sinä paivänä oli sopinut tai mitä tapahtuisi. Oliko silloin naisten jumppa vai siivousvuoro vai elokuvailta vai oliko sopinut tapaamisen Skypessä... Viime viikko kuluikin paljon nopeammin kuin edellinen, mikä näkyy myös blogissa, mutta hyvä niin. Ensimmäisen viikon nopeudella joulukuuhun olisikin ollut ikuisuus... :) Viime viikolla tapahtuneista asioista voisi mainita vielä sen, etta minulla saattaa olla asunto löydetty joulukuuksi Töölöstä. :)

Sunnuntai

Keskukselta lähtee sunnuntaiaamupäivisin kyytejä lähialueiden kirkkoihin. Torstaihin mennessä piti ilmoittautua johonkin listaan, jos halusi varmista paikan autossa. Päätin silloin, että kokeilisin vähän erilaisia paikkoja näinä ensimmäisinä viikkoina jo ihan senkin takia, että erityyppisiin jumalanpalveluksiin pääsisi nyt helposti vierailemaan ja laajentamaan perspektiiviään. Kyllähän se tietenkin ihan Suomessakin onnistuisi, mutta tietty alkuponnistus ottaa selville aikoja ja paikkoja on tässä tapauksessa tehty valmiiksi. Tänään siis kävin baptistikirkossa vajaan puolen tunnin automatkan päässä. Jumalanpalveluksen jälkeen pidettävä piknik oli ehkä houkutellut useita mukaan, mutta monet olivat kuulleet hyvää paikasta tutuiltaan jo etukäteen ja päättäneet mennä. Seurakunta vaikutti oikein kodikkaalta ja heti sisään astuessa tuli hyvin tervetullut olo. Ehkä erilaisin asia mihin en ollut tottunut oli, että melkein kaikilla oli mukana oma Raamattu, mistä puheen aiheena olleita kohtia seurattiin. Ensi kerralla on kyllä ihan hyvä ottaa omansa mukaan jo siitäkin syystä, että pystyy seuraamaan paremmin, kun on suomenkielinen teksti. Tykkäsin lauluista, mitä siellä oli. Mukava sekoitus vanhaa ja uutta kuten kirkon miljöökin 1800-luvulta olevine hautakivineen ja suhteeellisen uusine seurakuntatiloineen. (Kylästä pitää vielä mainita, että siellä oli aika paljon olkikattoja.) Mitäköhän muuta siitä sanoisi... tuntui suhteellisen tutulta, yleisesti vapaamuotoisempaa tosin. Niin, ja siellä oli Reilun kaupan kahvia ja teetä. :)

Sade

Se, mitä Englannista ja sateesta sanotaan, ei ole pelkkä vitsi. Täällä on jossain muodossa satanut käytännössä joka päivä... :)

Ensimmäinen viikko...

...on melkein ohi ja puolet ensimmäisestä kurssista käyty. Tähän mennessä kurssilla on käsitelty kommunikaatiota ja aloitettu kielitieteen peruskäsitteitä. Torstaina ja perjantaina ei siis ole tullut paljon uutta tietoa, mutta tunneilla ryhmissä tehtävät harjoitukset ovat olleet sen verran mielekkäitä, ettei ihan tylsisty. Iltapäivän viimeisen luennon on aina pitänyt joku vierailija jostain tietystä teemasta kuten lukutaidosta, järjestöjen välisestä yhteistyöstä tai kielityön teologisista perusteista. Elämä keskuksessa alkaa vähä vähältä rutinoitua - tänään on tullut kokeiltua myös pyykinpesua (joka on ihan oma tarinansa...) ja kaupassa käyntiä. Ostoksiahan ei täällä siis tarvitse tehdä mitenkään usein, mutta hankin jotain perustarvikkeita kuten pesunestettä ja lisäksi vähän hyvin säilyvää ruokaa, jos joskus vaikka nukkuu aamupalan yli tai jostain muusta syystä tulee nälkä. Kukkaro ei kyllä kestäisi tuollaista kaupassa käyntiä usein... ensinnäkin bussimatka maksaa jo ihan tarpeeksi ja toiseksi siinä lähimmässä ostoskeskuksessa on liian hyvä dvd-kauppa. Tosin ei enää pitäisi olla paljon pelkoa mennä sinne, koska menin ja ostin kaupan tyhjäksi niistä elokuvista, mitkä halusin. Tai siis ainakin se siltä tuntui. Tuloksena oli, että melkein nelinkertaistin 3 dvd:n kokoelmani. Tein siis muutamia löytöjä, mitä en ollut Suomesta löytänyt - varsinkaan niin hyvään hintaan - ja innostuin vähän. Toivottavasti saan ne myös kulkemaan Suomeen sitten joulukuussa... olen vähän nolona tällä hetkellä, miten yhtäkkiä onnistuin ostamaan niin paljon.

Aikaero on kiva asia

Aamuherääminen oli tänään tähän mennessä hankalin, vaikka ihan hyvin heräsin kuitenkin - toisella torkkusoitolla. Muuten olen herännyt ensimmäisellä soitolla tai jopa ennen kelloa (ma klo6, huh!). Eilen olin nukahtaa istualleni kurssilaisten oleskelutilaan, kun oltiin siellä yhteentoista muutamien kanssa. En tajua mitä mun epäterveelliselle unirytmille on tapahtunut! :D Ihan hyvä vaan varmaan, koska aamupala loppuu kahdeksalta. (Kaupasta ostaminen ei ole vaihtoehto... tai ainakaan nopeampi sellainen. Matkaa lähimpään pikkukauppaan on kuulemma useampi kilometri.) Aikaeroa tänne on Suomesta mukavat kaksi tuntia, joten ette varmaan onnistu minua valvottamaan liikaa, jos tulee mesessä tavattua. Nyt minua saattaa siellä useammin tavatakin, koska sain tietokoneen takaisin ja nettiyhteys toimii hyvin. :) (Huomaa myös ääkköset!)

Englanti

Eilen paasin Suomen aikaan kuudelta perille tanne keskukseen... sunnuntaiaikatauluilla bussimatkat kestivat ainakin yhta kauan kuin lennot... Siita lahtien aika on kulunut melko sujuvasti keskuksen elamaan totuttautuessa ja ensimmaisilla luennoilla, jopa jo nyt alkaa olo tuntua yllattavan kotoisalta. Kohta alkaa illallinen (saan sopivaa ruokaa!) eli pitanee jattaa tama postaus aika lyhyeksi, mutta sanottakoon se etta pidan suurena saavutuksena sita, etta olen jo ehtinyt yhdelle ihmiselle ehdottaa puuhun kiipeamista. :D ...ja se naytti aika innostuneelta. :) Mutta niin. Se puu kylla naytti niin taydelliselta kiipeamiseen. :)

Sain tietokoneeni tanaan virustarkistukseen eli kohta ehka saan nettiyhteyden huoneeseen, jos langaton verkko sinne ylettaa. :)

Jäätelö

Matkalla mökille pysähdyimme Lopella syömään jäätelöä. Isä oli viime kerralla saanut selville, että niillä on gluteenittomia vohveleita eli sain siis ensimmäistä kertaa n. kymmeneen vuoteen jäätelötuutin. Maistui paremmalta kuin muistin. En nimittäin oikein aikaisemmin ollut paljon tykännyt siitä vohveliosuudesta. Tämän takia söinkin sen vähän omaperäisellä tavalla, miten olin aina ennenkin syönyt. Kun siis olin saanut jäätelöstä suuren osan syötyä, aloitin syömään vohvelia alhaalta. Joko gluteeniton vohveli käyttäytyy vähän eri tavalla tai sitten olen tullut taitamattomaksi, mutta joka tapauksessa muutaman puraisun jälkeen koko vohveli rapsahti rikki ja äiti tuli apuun servetin kanssa. Mitään ei kuitenkaan mennyt maahan, vähän vain sotkuista hommaa oli se lopun jääätelön syönti.

Erikoinen blogiteksti

Tämä blogiteksti on hieman poikkeava muullakin tavoin kuin, että ne alkavat tässä blogissa olla aika harvinaisia. Kirjoitan nimittäin tänne sadannetta kertaa.

Eipä sitä myöskään joka päivä kandidaatiksikaan valmistuta. Olin tänään publiikissa Helsingissä ja samalla lopulta selvisi, mitä se sellainen edes tarkoittaa. Publiikki on siis tilaisuus, missä todistukset jaetaan. Ohjelmassa ei ole mitään hirmu juhlallista, varadekaani vain pitää puheen ja tilaisuuden jälkeen on kuohuviini/Pommac-tarjoilu. Päälläkin on suurimmalla osalla vain siisti arkiasu. Juhlasalissa olleen ohjelman jälkeen yllätyin iloisesti: minulle tultiin tarjoamaan ruusu! Monilla laitoksilla näköjään on tapana muistaa valmistuvia opiskelijoita kukin. :)

Viime aikoina on mielessä ollut paljon kirjoitettavaa blogiin, mutta asiat, joista olisin halunnut kirjoittaa ovat vieneet vähän liikaa aikaa eli en vain ole jaksanut... Näihin mahdollisiin aiheisiin olisi kuulunut epätoivoinen kandidaatintutkinnon kokoaminen, muutto vanhempien luo, matka Venäjälle ja Mongoliaan, työviikonloppu Riihimäen erämessuilla ja monta muuta pienempää asiaa mihin olen törmännyt viimeisen parin kuukauden aikana.

Hyvinkäälle

Eilen tuli täyteen yksi vuosi siitä kun muutin. Eilen oli myös päivä, jona päätin muuttaa pois ensi kuun lopussa. Tai ainakin melkein päätin... niin nopeasti se päätös kypsyi, että en osaa olla varma, olenko ihan tosissani. Vaikka kovasti huvittaisikin toisaalta jäädäkin, tulee aina kerta kerran jälkeen vastaan se, että olisi yksinkertaisesti kaikkein järkevintä muuttaa Hyvinkäälle vanhempien luo. Englantiin pitäisi lähteä elokuun alussa ja suuri osa toukokuustakin menee Venäjällä ja Mongoliassa. Mitä siinä nyt turhaan vuokraa maksamaan?

Siivous!

Taas kerran pääsin ihmettelemään kuinka paljon turhaa paperia pöydälle on päässyt kertymään. Tänään oli siivouspäivä. Kipeänä ollessa kaikki sotku nimittäin alkoi vähän rasittamaan. Uskomattoman paljon kaikkea mielenkiintoista löytyi... esim. eräs kutsukortti 24.11.2007 pidettyihin juhliin - avaamattomassa kirjekuoressa. Tämän sisällön olin kuitenkin onneksi tiennyt (mahdollisesti jo senkin takia, että olin itse ollut lähettämässä kutsuja...).

Siivouksen lopputulos oli, että pöydältä lähti n. 5cm paksu pino roskapaperia, mutta jäljelle jäi vieläkin ihan liikaa. Jäljelle jääneet ovat nyt tosin ihan järjestyksessä. Se on hyvä. Seuraavalla kertaa voisi käydä lattialla tai kaapissa pahvilaatikossa olevien papereitten kimppuun... ellei pöydän sekasotku ole taas ehtinyt kasvaa sitä ennen liian suureksi...

Kevät?

Jos en paremmin tietäisi, niin luulisin, että kevät olisi jo pitkällä... Tänään kun astelin pihalla, niin linnut lauloivat, lumi oli melkein sulanut ja alhaalla laaksossa näkyi vihreää ruohoa... (niin siellä jalkapallokentällä tosin). Tarkenin sitä paitsi olla ulkona! Viikon sairastamisen jälkeen on hienoa huomata, mitä se terveenä oleminen taas tarkoittikaan. :)

Kipeänä

Pari edellistä päivää on ollut vähän heikko olo ja kylmä koko ajan. Viime yönä sitten lopulta iski kuume ja tänään vietän ihan kotipäivää... Yksi kirja pitäisi palauttaa tänään, mutta taidan ottaa mieluummin rapsut kuin tulla vielä kipeämmäksi. Vihdoinkin onnistun siis ottamaan aikaa blogin kirjoittamiseen. Kun tapa jossain vaiheessa katkesi, oli aina vain vaikeampaa kirjautua Bloggeriin ja tarttua näppäimistöön, vaikka pieniä aiheita silloin tällöin olisikin ollut. Viime aikoina olen kyllä vähän yrittänyt - niin kuin näkyy.

Ei ehkä ole tapahtunutkaan mitään niin dramaattista kuin viime keväänä eikä myöskään ole ollut yhtä tylsää kuin kesällä. Muutama on yrittänyt myös pidemmän aikaa väittää, että sellaisellakin asialla kuin seurustelu voisi olla jonkinlainen yhteys kirjoittelemattomuuten... Enpä tiedä. Ehkä, ehkä... On tässä toisaalta ollut seminaarikin, joka on vaatinut aika paljon ylimääräistä aikaa. Eipä tänne ollut alunperinkään ollut tarkoitus kovin usein kirjoitella. Jossain vaiheessa vain yksinkertaisesti tapahtui niin paljon kaikenlaista. Ehkä viimeistään taas ensi syksynä aloitan Englannissa...

Ensilumet?!

Kaikkein uskomattominta siinä, että kävin eilen ensimmäistä kertaa tänä talvena hiihtämässä, on se, että se onnistui JO... Aika toivotonta on. Vielä kun sain uudet suksetkin joululahjaksi. Mihin niitä lopulta enää Etelä-Suomessa tarvitsee?

Huoltomiehiä ja tarkastajia, osa X

Miksi ne aina onnistuu tulemaan niin täydelliseen aikaan? Tänään huutelin suihkusta oven läpi vastauksia kysymyksiin kylpyhuoneen lattian ja seinien materiaaleista. Hämmentävää.

Talossa on siis joku kartoitus remonttia varten, jonka olisi ehkä määrä alkaa ensi elokuussa eli juuri sopivasti ehdin alta pois. :)