Ensimmäisen kurssin ajan huonekaverinani oli kenialainen nainen, joka lähti takaisin työhönsä YK:ssa viime perjantaina. Tilalle tuli viime sunnuntaina ruotsalainen, joka puhuu täydellisellä irlantilaisaksentilla. :) Huoneessa on itse asiassa kolme sänkyä, mutta kolmanteen ei tule kukaan ilman meidän erillistä suostumustamme. Yhden etnomusikologiakurssilaisen kanssa kyllä ollaan sovittu, että sen kaveri voi varata kolmannen paikan syyskuun vaihteessa, jolloin tulee vierailemaan tänne Kanadasta. (Etnomusikologia täällä käsittelee muuten minun käsittääkseni sitä, miten voidaan kannustaa eri kansoja käyttämään omia musiikkityylejään ja soittimiaan. Ryhmä oli harjoitellut yhden brasilialaisen ylistyslaulun ja opettivat sen kaikille tiistaina koko keskuksen yhteisessä tilaisuudessa. Laulamistyyli oli erittäin mielenkiintoinen. Ääntä jotenkin värisytettiin ja melodia vaikutti länsimaisittain aika sekasortoiselta. Aika hienoa minusta.)
Aluksi ajatus huoneen jakamisesta tuntui vähän ikävältä, mutta käytännössä järjestely on sujunut yllättävän hyvin. Ei sitä oikeastaan enää edes ajattele. Toisaalta kyllä nautin suuresti viime lauantaista, jolloin huone oli kokonaan minun ja odotan kovasti, että saan joulukuussa Suomessa omaa tilaa, mutta ihan ok näinkin.
Keskiviikkona sain mukavaa postia lokerooni. Edellinen kämppis oli nimittäin löytänyt pienen sitaattikirjasen, joka muistutti kuulemma minusta. Ihana yllätys! En osannut ollenkaan odottaa mitään sellaista...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti