Keräilen nominilausekkeita

...intuitiivinen hölmö, hellä uteliaisuus, moderniuden matalapaine, selvänäkevä itku, ulkoistettu mielentila, kuulaanlämmin hohde, mukavuudenhalun pelko, suprasegmentaalinen viestintä...

Kahdeksanjalkainen kaverini

Viime viikolla yhtenä yönä vähän valvotutti. Olin keksinyt mielestäni kerrassaan mahtavan proseminaarirajauksen (voidaan kyllä kiistellä siitä kuinka loistava ajatus se lopulta oli). Noniin, joka tapauksessa oli sellainen hyperaktiivisuuspuuska, että nukahtaminen ei yksinkertaisesti onnistunut... ja juuri kun olin ehkä kymmenennen kerran sammuttamassa pöytälamppua, näin seinällä ihan vieressä aika ison hämähäkin. Ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin ottaa siitä kuva! Hiphei!

Me

On kohteliasta selittää ihmisille, miksi joskus käyttää monikkoa itsestään.

Tapahtui eräänä syksyisen sateisena iltapäivänä... Miralla oli luento alle vartin kuluttua Metsätalolla. Mira oli kotona. Mira ei malttanut lähteä pois. Mira sanoi Miralle: "Nyt me mennään!" (Mira ajattelee joskus ääneen.)

Mira on vähän väsynyt. Miralla ei ole itsesensuuria. Mira kertoo kaikille, mitä on sanoi syksyisen sateisena päivänä itselleen.

Siksi. Sitä paitsi se on hauska leikki!

Alku

"Mira, älä tee sitä! Mira, minä varoitan!" Aargh, hullu tiedenainen loi blogin viimeisenä tekonaan ennen liettuan luentoa. Jaa mitä minä tällä teen? Ei aavistustakaan!

Mein blogi - niin tämän nimesin kiireessä. Aika hurmaavaa, mutta luulen, että se vaihtuu lähipäivinä, kun keksin jotain osuvampaa. En sitten yhtään tiedä miten näihin äärimmäisen kroonisen väsymyksen jälkeisiin spontaaniuspuuskiin pitäisi suhtautua! Niin, mutta otsikosta vielä: se on ihanasti kaksiselitteinen. Meitähän on kaksi ja toisaalta sen voi käsittää jonkinlaiseksi suomi-saksa miksaukseksi [mɑin].

Ehkä tästä tulee sellainen viiteteos...