Proseminaari kummittelee

Katsoin äsken weboodista opintosuorituksiani ja sieltähän löytyikin yllätys! Proseminaarista oli nimittäin salakavalasti tullut suoritus. Ensin ehdin jo vähän pettyä kun katsoin yhdessä sarakkeessa komeilevaa kakkosta, mutta hetken päästä valkeni, että olinkin katsonut väärää kohtaa...opintoviikothan ne vaan oli. ;) Kurssi oli vaan merkitty hyväksytyksi...eli vielä jään jännittämään, milloin saan jotain palautetta siitä väkerryksestäni.

Valmis!!!

Proseminaarityö lähti tänään klo.12.13. On se vaan uskomatonta miten kauan tässä kesti. En olekaan stressannut sitä ku yli puoli vuotta! Itse asiassa sain sen valmiiksi jo eilen...ainakin siinä määrin, että se vaikuttaa edes jossain määrin kokonaisuudelta... Aika mukavaa. Vapauttavaa se on vasta sitten, kun saan sen läpi kandidaatintutkielmana. Hehe... eli on vaara, että se ponnahtaa vielä takaisin työstettäväksi, mutta sen voi nyt unohtaa joksikin aikaa! Proseminaarityö on valmis!!!!

Aamu sujui aika mukavasti...ei kiire minnekään tai tekemään mitään. Hyvinkäällekin voin lähteä vasta, kun olen syönyt jääkaapin tyhjäksi. :) Levitin sängylle Tukholmasta ostetun pelin, irrottelin osaset pahvikehikoista, lajittelin ne ja luin säännöt. Sitten tulin koneelle, lähetin työn... avasin mesen ja huomasin, että Laura oli löytänyt asunnon. Kerrassaan mahtava aamu! (ööö...aamu? joo myönnetään, luin sitä palkintokirjaa eilen aika myöhään) Nyt kun olen saanut tämän kirjoitettua, suunnitelmissa on mennä suihkun ja aamupalan kautta Makuuniin vuokraamaan jotain kivaa salmiakkisuklaalle kyytipojaksi. :)

Sitten lähden Hyvinkäälle. Kun sitten tulen takaisin reilun viikon päästä, onkin edessä kreikan tenttiin lukeminen, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa... :)

Lintu vai kala?

Jalat ovat taas kerran turvallisesti Suomen maan kamaralla, mutta kaipaisin pientä pudotusta pilvistä. Alkaa olla aika purkaa jatkuva poikkeustila, hyvästellä tämä hullu kevät ja katsoa mitä kesä tuo tullessaan ja syksy sen jälkeen...ja vuosi sen jälkeen ja valmistuminen sen jälken ja... kuitenkin malttaa katsoa tämä päivä loppuun. ;) Rästitehtävät voisi palauttaa, kaappeja tyhjentää kirpputorille, vuorokausirytmi pitäisi korjata... lista "elämähallinta-askareista" on vaikka kuinka pitkä. Kuitenkin sitä vain päätyy jumittamaan niitä samoja asioita... uskottelemaan itselleen, ettei huomista olekaan...varsinkaan deadlineja. Pahinta tässä kai on, etten halua lopettaa jumittamista. Suuri ja outo maailma on niin paljon harmittomampi, kun sitä ei ota vakavasti.

Kahdeksanjalkainen kaverini

Viime viikolla yhtenä yönä vähän valvotutti. Olin keksinyt mielestäni kerrassaan mahtavan proseminaarirajauksen (voidaan kyllä kiistellä siitä kuinka loistava ajatus se lopulta oli). Noniin, joka tapauksessa oli sellainen hyperaktiivisuuspuuska, että nukahtaminen ei yksinkertaisesti onnistunut... ja juuri kun olin ehkä kymmenennen kerran sammuttamassa pöytälamppua, näin seinällä ihan vieressä aika ison hämähäkin. Ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin ottaa siitä kuva! Hiphei!