Kirahvin läikät

Mistä on pienen kirahvin läikät tehty? Ruskeasta pahvista vai askarteluhuovasta? Tällä kertaa käytimme huopaa vaikkakin jouduimme tyytymään mustaan väriin ja maalarinteippikiinnitykseen. Olin siis luvannut rasavilliserkuilleni (apina ja pussieläin), että voisimme tehdä minusta oikean kirahvin sen jälkeen kun muut vieraat ovat lähteneet veljeni (tuhooja) ylioppilasjuhlista. Siis hei mullahan oli jo oikea pohjaväri eli tuumasta toimeen vaan! Sakset viuhuivat hetken, ja tässä tulos:

Tiesittekö, että...?

...ihminen on suurin piirtein yhtä pitkä kuin välimatka hänen sormiensa välillä? Tämä piti ihan välttämättä empiirisesti todentaa eräänä toukokuisena iltana... tuloksena aloitin ovenpieleeni kokoelman luonani vierailleista ihmisistä signeerauksineen ja pituuksineen. Tähänastinen kokoelma löytyy täältä.

p.s. Hovimittaajalle on saapunut valituksia virheellisistä pituuksista, jotka saattavat olla pari senttiä alakanttiin. ;)

Hörhöilyä Saksanmaalla

Vielä pari viikkoa ennen matkalle lähtöä olin vielä ihan kriiseissä siitä, etten malta lähteä minnekään. IS muistutti kuitenkin siitä, kuinka kivaa on hörhöillä esperantoksikin. Viikon aikana mm. kuvasin käytävässä kun ihmisiä säikyteltiin toivottamalla hyvää uutta vuotta, esitimme keskiaikaisia tansseja, pelasimme lautapelejä, kasasimme tornipelin paloja nukkuvan ihmisen päälle, puhuin toki ponaa tietokonemuseossa, söin memzorgantejon keittiössä loput ruokani viideltä viimeisenä aamuna (ennen nukkumaan menoa), kävin katolisessa messussa keskiaika-asu päällä, osallistuin tutkimukseen saksan ääntämyksestä, opin pelaamaan goota ja tanskalaisen mukileikin (ihmiset, varokaa! perästä kuuluu...). Lisäksi tietenkin tutustuin moniin uusiin ihmisiin!

Takaisin tullessa mukaan tarttui Düsseldorfista 4 peliä ja lentokenttäunivelka. :)

Kahdeksanjalkainen kaverini

Viime viikolla yhtenä yönä vähän valvotutti. Olin keksinyt mielestäni kerrassaan mahtavan proseminaarirajauksen (voidaan kyllä kiistellä siitä kuinka loistava ajatus se lopulta oli). Noniin, joka tapauksessa oli sellainen hyperaktiivisuuspuuska, että nukahtaminen ei yksinkertaisesti onnistunut... ja juuri kun olin ehkä kymmenennen kerran sammuttamassa pöytälamppua, näin seinällä ihan vieressä aika ison hämähäkin. Ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin ottaa siitä kuva! Hiphei!