vinokaareva

Olen muutamaan otteeseen joutunut selittämään, mitä tarkoittaa vinokaareva (jos se ylipäätään mitään tarkoittaa :D ) . Otetaanpa kerran vielä:

Sini käytti mesenimenä Sinipiniä ja satuin huomaamaan, että toki ponassa on sana sinpin, joka tarkoittaa noin suurin piirtein pystysuoraa (kääntäminen kielestä, jossa on vain 118 sanaa, on aavistuksen moniselitteistä). Tämän sitten kerroin Sinille, joka siitä eteenpäin esiintyi edellä mainitussa viestimessä nimellä sinpin eli pystysuora. Tätähän Saija kummasteli ja päädyimmekin jossain tilanteessa viime elokuussa keksimään lisää salanimiä. Pystysuoran vastakohtahan on vaakakiero ja vinokaareva on tietenkin jotain kahden edellisen väliltä. :) Kaikki nimet ovat sitä paitsi enemmän tai vähemmän sujuvasti käännettävissä toki ponaksi: jan Sinpin, jan Supa, jan Sinpinalasupala!! :D

Hörhöilyä Saksanmaalla

Vielä pari viikkoa ennen matkalle lähtöä olin vielä ihan kriiseissä siitä, etten malta lähteä minnekään. IS muistutti kuitenkin siitä, kuinka kivaa on hörhöillä esperantoksikin. Viikon aikana mm. kuvasin käytävässä kun ihmisiä säikyteltiin toivottamalla hyvää uutta vuotta, esitimme keskiaikaisia tansseja, pelasimme lautapelejä, kasasimme tornipelin paloja nukkuvan ihmisen päälle, puhuin toki ponaa tietokonemuseossa, söin memzorgantejon keittiössä loput ruokani viideltä viimeisenä aamuna (ennen nukkumaan menoa), kävin katolisessa messussa keskiaika-asu päällä, osallistuin tutkimukseen saksan ääntämyksestä, opin pelaamaan goota ja tanskalaisen mukileikin (ihmiset, varokaa! perästä kuuluu...). Lisäksi tietenkin tutustuin moniin uusiin ihmisiin!

Takaisin tullessa mukaan tarttui Düsseldorfista 4 peliä ja lentokenttäunivelka. :)

Kahdeksanjalkainen kaverini

Viime viikolla yhtenä yönä vähän valvotutti. Olin keksinyt mielestäni kerrassaan mahtavan proseminaarirajauksen (voidaan kyllä kiistellä siitä kuinka loistava ajatus se lopulta oli). Noniin, joka tapauksessa oli sellainen hyperaktiivisuuspuuska, että nukahtaminen ei yksinkertaisesti onnistunut... ja juuri kun olin ehkä kymmenennen kerran sammuttamassa pöytälamppua, näin seinällä ihan vieressä aika ison hämähäkin. Ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin ottaa siitä kuva! Hiphei!

Me

On kohteliasta selittää ihmisille, miksi joskus käyttää monikkoa itsestään.

Tapahtui eräänä syksyisen sateisena iltapäivänä... Miralla oli luento alle vartin kuluttua Metsätalolla. Mira oli kotona. Mira ei malttanut lähteä pois. Mira sanoi Miralle: "Nyt me mennään!" (Mira ajattelee joskus ääneen.)

Mira on vähän väsynyt. Miralla ei ole itsesensuuria. Mira kertoo kaikille, mitä on sanoi syksyisen sateisena päivänä itselleen.

Siksi. Sitä paitsi se on hauska leikki!