Hiustenleikkuuta!

Viime perjantaina oli mahdollisuus oppia miten leikataan hiuksia. Keskuksessa asuu nainen, joka on leikannut hiuksia ja opettanut leikkaamista Papua Uudessa Guinessa asuville lähetystyöntekijöille oman työnsä ohessa ja nyt hän siis tarjosi kurssilaisille mahdollisuutta opetustuokioon. Illan aikana pystyi seuraamaan, leikkaamaan itse jonkun hiuksia tai leikkauttamaan hiuksensa koekaniinina. Itse lahinnä katselin vierestä ja otin valokuvia, mutta loppuillasta sitten päädyin myös kokeilemaan pitkien hiusten "tasoittamista"... Otin aika varovasti muutaman millin kerrallaan eli lopputulos ei ehkä ollut ihan huono, mutta parantamisen varaa jäi. Aikaa siinä kyllä meni. Olin tosi iloinen siitä, että sain vähän lisäopastusta leikkaamiseen, koska tarkoituksena on Suomeen tullessa kokeilla uudestaan Juhanin hiusten leikkaamista. Kesällä tosiaan tuli kokeiltua sitä... melkeinpä ilman ohjeita. (Googlasin.) Ihan vaan muutama taisi nähdä lopputuloksen, koska Juhanin isä halusi jostain kumman syystä viimeistellä leikkauksen... ;) Tuon ensimmäisen leikkauskokemuksen jälkeen olen siis saanut jo kaksi kertaa ihan oikeaa ohjeistusta hiustenleikkuuseen eli ehkä seuraavalla kerralla en joudu tuijottelemaan lopputulosta aivan yhtä itsekriittisesti.

Kämppiksiä

Ensimmäisen kurssin ajan huonekaverinani oli kenialainen nainen, joka lähti takaisin työhönsä YK:ssa viime perjantaina. Tilalle tuli viime sunnuntaina ruotsalainen, joka puhuu täydellisellä irlantilaisaksentilla. :) Huoneessa on itse asiassa kolme sänkyä, mutta kolmanteen ei tule kukaan ilman meidän erillistä suostumustamme. Yhden etnomusikologiakurssilaisen kanssa kyllä ollaan sovittu, että sen kaveri voi varata kolmannen paikan syyskuun vaihteessa, jolloin tulee vierailemaan tänne Kanadasta. (Etnomusikologia täällä käsittelee muuten minun käsittääkseni sitä, miten voidaan kannustaa eri kansoja käyttämään omia musiikkityylejään ja soittimiaan. Ryhmä oli harjoitellut yhden brasilialaisen ylistyslaulun ja opettivat sen kaikille tiistaina koko keskuksen yhteisessä tilaisuudessa. Laulamistyyli oli erittäin mielenkiintoinen. Ääntä jotenkin värisytettiin ja melodia vaikutti länsimaisittain aika sekasortoiselta. Aika hienoa minusta.)

Aluksi ajatus huoneen jakamisesta tuntui vähän ikävältä, mutta käytännössä järjestely on sujunut yllättävän hyvin. Ei sitä oikeastaan enää edes ajattele. Toisaalta kyllä nautin suuresti viime lauantaista, jolloin huone oli kokonaan minun ja odotan kovasti, että saan joulukuussa Suomessa omaa tilaa, mutta ihan ok näinkin.

Keskiviikkona sain mukavaa postia lokerooni. Edellinen kämppis oli nimittäin löytänyt pienen sitaattikirjasen, joka muistutti kuulemma minusta. Ihana yllätys! En osannut ollenkaan odottaa mitään sellaista...

Toinen jakso

Oleskeluni täällä koostuu kolmesta jaksosta. Ensimmäiset kaksi viikkoa pitivät sisällään ensimmäisen kurssin, joka antoi jonkinlaisen yleiskatsauksen alaan ja koostui lahinnä siis johdannoista kielitieteeseen, kulttuureihin ja etiikkaan. Ei kovin paljon uutta ja mullistavaa tietoa, mutta mielenkiintoinen kurssi silti. Tänään siis alkoi kielen ja kulttuurin omaksumiseen valmentava kurssi, joka kestää neljä viikkoa. Sisältönä on ainakin käytännon fonetiikkaa ja jonkin kielen opettelemista äidinkielisen puhujan välityksellä (siis ilman kirjoja). Fonetiikka on ainakin tähän mennessä pitanyt sisällään kummallista äännehtimistä, kun olemme harjoitelleet kardinaalivokaalien tuottamista ja tunnistamista. (Ne ovat siis aivan suun vastakkaisissa päissä äännettäviä vokaaleja.) Fonetiikan harjoitukset tehdään pienemmissä (n.7 henk.) ryhmissä ja samoissa ryhmissä aloitetaan ensi viikolla opettelemaan jotain kieltä, jota kukaan ei ryhmäläisistä ei aiemmin osannut. Olin aamupäivällä kantonin ryhmässä, mutta kysyin ennen lounasta, haittaako, että olen opiskellut mandariinikiinaa, joka on kuitenkin sukua opeteltavalle kielelle. Sain sitten siirron toiseen ryhmään, jossa työskenneltäisiin ghanalaisen kielen, twin, parissa. Hienoa päästä opettelemaan jotain kieltä ilman että on mitään ennakkotietoja siitä!! :) Seuraavan neljän viikon päästä on kahden viikon tauko, jonka aikana on odotettavissa muutama vierailu. Ollaan Juhanin kanssa menossa vaeltamaan ja vanhempani ehkä tulevat Lontooseen tai muuhun isoon kaupunkiin. Kolmas jakso alkaa sitten joskus lokakuun alussa ja kestää melkein joulukuun puoliväliin. Tämän sisällöstä en ole ihan varma, koska pitäisi valita suuntautuminen... kuitenkin olen luultavasti ottamassa lukutaitotyölinjan. Käytännössä kaikilla muilla on jo joku ensi vuonna alkava työtehtävä, mihin kouluttautuvat eli heille linjavalinta on selvä.

Kalenteri

Olen aika onnellinen, etta lopulta otin oman kalenterin mukaan tänne. Yksi päivä viime viikolla nimittäin aloin kayttämään sitä, koska muistettavia asioita alkoi olla niin paljon, etten pysy selvillä mitä tapahtuu minäkin paivänä. Lukujärjestyksen ulkopuolinen aika on alkanut täyttyä siivousvuoroilla, ryhmätöilla tai jollain muilla sovituilla menoilla. Viime viikolla esimerkiksi suunniteltiin retkeä Oxfordiin, mutta päivä vaihtui niin monta kertaa, etta lopulta kukaan ei mennyt sinne. Joka kerta kuitenkin piti erikseen miettiä, mitä ylimääräistä sinä paivänä oli sopinut tai mitä tapahtuisi. Oliko silloin naisten jumppa vai siivousvuoro vai elokuvailta vai oliko sopinut tapaamisen Skypessä... Viime viikko kuluikin paljon nopeammin kuin edellinen, mikä näkyy myös blogissa, mutta hyvä niin. Ensimmäisen viikon nopeudella joulukuuhun olisikin ollut ikuisuus... :) Viime viikolla tapahtuneista asioista voisi mainita vielä sen, etta minulla saattaa olla asunto löydetty joulukuuksi Töölöstä. :)

Sunnuntai

Keskukselta lähtee sunnuntaiaamupäivisin kyytejä lähialueiden kirkkoihin. Torstaihin mennessä piti ilmoittautua johonkin listaan, jos halusi varmista paikan autossa. Päätin silloin, että kokeilisin vähän erilaisia paikkoja näinä ensimmäisinä viikkoina jo ihan senkin takia, että erityyppisiin jumalanpalveluksiin pääsisi nyt helposti vierailemaan ja laajentamaan perspektiiviään. Kyllähän se tietenkin ihan Suomessakin onnistuisi, mutta tietty alkuponnistus ottaa selville aikoja ja paikkoja on tässä tapauksessa tehty valmiiksi. Tänään siis kävin baptistikirkossa vajaan puolen tunnin automatkan päässä. Jumalanpalveluksen jälkeen pidettävä piknik oli ehkä houkutellut useita mukaan, mutta monet olivat kuulleet hyvää paikasta tutuiltaan jo etukäteen ja päättäneet mennä. Seurakunta vaikutti oikein kodikkaalta ja heti sisään astuessa tuli hyvin tervetullut olo. Ehkä erilaisin asia mihin en ollut tottunut oli, että melkein kaikilla oli mukana oma Raamattu, mistä puheen aiheena olleita kohtia seurattiin. Ensi kerralla on kyllä ihan hyvä ottaa omansa mukaan jo siitäkin syystä, että pystyy seuraamaan paremmin, kun on suomenkielinen teksti. Tykkäsin lauluista, mitä siellä oli. Mukava sekoitus vanhaa ja uutta kuten kirkon miljöökin 1800-luvulta olevine hautakivineen ja suhteeellisen uusine seurakuntatiloineen. (Kylästä pitää vielä mainita, että siellä oli aika paljon olkikattoja.) Mitäköhän muuta siitä sanoisi... tuntui suhteellisen tutulta, yleisesti vapaamuotoisempaa tosin. Niin, ja siellä oli Reilun kaupan kahvia ja teetä. :)

Sade

Se, mitä Englannista ja sateesta sanotaan, ei ole pelkkä vitsi. Täällä on jossain muodossa satanut käytännössä joka päivä... :)

Ensimmäinen viikko...

...on melkein ohi ja puolet ensimmäisestä kurssista käyty. Tähän mennessä kurssilla on käsitelty kommunikaatiota ja aloitettu kielitieteen peruskäsitteitä. Torstaina ja perjantaina ei siis ole tullut paljon uutta tietoa, mutta tunneilla ryhmissä tehtävät harjoitukset ovat olleet sen verran mielekkäitä, ettei ihan tylsisty. Iltapäivän viimeisen luennon on aina pitänyt joku vierailija jostain tietystä teemasta kuten lukutaidosta, järjestöjen välisestä yhteistyöstä tai kielityön teologisista perusteista. Elämä keskuksessa alkaa vähä vähältä rutinoitua - tänään on tullut kokeiltua myös pyykinpesua (joka on ihan oma tarinansa...) ja kaupassa käyntiä. Ostoksiahan ei täällä siis tarvitse tehdä mitenkään usein, mutta hankin jotain perustarvikkeita kuten pesunestettä ja lisäksi vähän hyvin säilyvää ruokaa, jos joskus vaikka nukkuu aamupalan yli tai jostain muusta syystä tulee nälkä. Kukkaro ei kyllä kestäisi tuollaista kaupassa käyntiä usein... ensinnäkin bussimatka maksaa jo ihan tarpeeksi ja toiseksi siinä lähimmässä ostoskeskuksessa on liian hyvä dvd-kauppa. Tosin ei enää pitäisi olla paljon pelkoa mennä sinne, koska menin ja ostin kaupan tyhjäksi niistä elokuvista, mitkä halusin. Tai siis ainakin se siltä tuntui. Tuloksena oli, että melkein nelinkertaistin 3 dvd:n kokoelmani. Tein siis muutamia löytöjä, mitä en ollut Suomesta löytänyt - varsinkaan niin hyvään hintaan - ja innostuin vähän. Toivottavasti saan ne myös kulkemaan Suomeen sitten joulukuussa... olen vähän nolona tällä hetkellä, miten yhtäkkiä onnistuin ostamaan niin paljon.

Aikaero on kiva asia

Aamuherääminen oli tänään tähän mennessä hankalin, vaikka ihan hyvin heräsin kuitenkin - toisella torkkusoitolla. Muuten olen herännyt ensimmäisellä soitolla tai jopa ennen kelloa (ma klo6, huh!). Eilen olin nukahtaa istualleni kurssilaisten oleskelutilaan, kun oltiin siellä yhteentoista muutamien kanssa. En tajua mitä mun epäterveelliselle unirytmille on tapahtunut! :D Ihan hyvä vaan varmaan, koska aamupala loppuu kahdeksalta. (Kaupasta ostaminen ei ole vaihtoehto... tai ainakaan nopeampi sellainen. Matkaa lähimpään pikkukauppaan on kuulemma useampi kilometri.) Aikaeroa tänne on Suomesta mukavat kaksi tuntia, joten ette varmaan onnistu minua valvottamaan liikaa, jos tulee mesessä tavattua. Nyt minua saattaa siellä useammin tavatakin, koska sain tietokoneen takaisin ja nettiyhteys toimii hyvin. :) (Huomaa myös ääkköset!)

Englanti

Eilen paasin Suomen aikaan kuudelta perille tanne keskukseen... sunnuntaiaikatauluilla bussimatkat kestivat ainakin yhta kauan kuin lennot... Siita lahtien aika on kulunut melko sujuvasti keskuksen elamaan totuttautuessa ja ensimmaisilla luennoilla, jopa jo nyt alkaa olo tuntua yllattavan kotoisalta. Kohta alkaa illallinen (saan sopivaa ruokaa!) eli pitanee jattaa tama postaus aika lyhyeksi, mutta sanottakoon se etta pidan suurena saavutuksena sita, etta olen jo ehtinyt yhdelle ihmiselle ehdottaa puuhun kiipeamista. :D ...ja se naytti aika innostuneelta. :) Mutta niin. Se puu kylla naytti niin taydelliselta kiipeamiseen. :)

Sain tietokoneeni tanaan virustarkistukseen eli kohta ehka saan nettiyhteyden huoneeseen, jos langaton verkko sinne ylettaa. :)