Compare people

Täytyy se kai myöntää: sorruin käyttämään Facebookissa Compare peoplea. Ajattelin vain, että nyt sillä on tarpeeksi käyttäjiä, että voi saada edes jossain määrin totuuttavastaavia tuloksia. Vaan ei! Jouduin poistamaan sen heti. Kammottava keksintö... Sen jutun toimintaperiaate on vieläkin hämärämpi kuin alun perin luulin. Sinne saisi oikeasti tehdä tuhat vertailua ihmisten välillä ennen kuin tulokset alkaisivat olla edes vähänkään kohdallaan. Lopputulos nykyperiaatteella voi olla hyvin, hyvin harhaanjohtava... varsinkin, jos kukaan ei tajua välillä käyttää skip-nappulaa. En tiedä onko tässä kirjoituksessa mitään logiikkaa, mutta toivottavasti joku tajuaa. Olen vain tällä hetkellä hieman turhautunut siihen, miten pienen aineiston perusteella se ohjelma saadaan väittämään jotain.

Syksy

Tänään jokin laukaisi selittämättömän melankolisuuden, kun olin lähdössä syömästä. Jostain syystä se kohdistui aluksi pöydällä lojuviin Reilun kaupan mainoksiin. Ne vaikuttivat ikävästi imagokauppiailta. Eikö millään ole arvoa itsessään, ilman leimaa, brändäystä... liian pureskeltu kaupunki tämä Helsinki. Halusin metsään, missä reilu on reilua ilman, että joku pakannut sen laatikkoon ja liimannut kiiltokuvia päälle.

Eilen oli jotenkin pinnassa se, että sen jälkeen kun valmistuu... siis ei mene kahtakaan vuotta... ei välttämättä ole enää samalla tapaa deadlineja ja roikkumaan jääneitä esseitä sun muuta. Kaipaan yksinkertaisuutta, keskittymiskykyä yhteen asiaan.

Zzzzz...

Nukun ihan järjettömiä määriä...ja sitten kun herään, olen vieläkin ihan puoliunessa (ja hengaan Facebookissa). Kaikkein pahinta on se, ettei kaikkina päivinä edes ole luentoja rytmittämässä elämää. Missäköhän olisin, ellei olisi niitä kahta espanjan luentoa yhdeksältä... ne kun ovat ainoat aamut, jotka vaativat herätyskelloa. Tästä yleisestä uupumuksesta voi vain päätellä, että gradumateriaalin kerääminen ja lukeminen ei ole edistynyt entiseen malliin. Voi sitä nolouden määrää, kun huomenna menen professorin vastaanotolle kiemurtelemaan sitä, etten ole oikein mitään tehnyt! (Ei siinä mitään...kestän noloutta aika hyvin. Harjoitushan tekee mestarin!) Tämä nyt oli vähän tylsä blogitus... ehkä joskus aiemminkin on minun suustani (tai jonkun muun) kuultu jotain samantapaista.

Valoilmiöitä metrotunnelissa

Taas pääsin ihmettelemään miten eri tavoilla ihmiset hahmottavat tilaa. Kaisaniemen metrolaiturilla vanha pariskunta keskusteli siitä, missä lyhyt juna pysähtyy. Mies etsiskeli lattiasta viivaa, mutta nainen osoitti sinistä lamppua katossa. Sinistä lamppua! Jos et aikaisemmin ole tällaista huomannut, niin toteapa seuraavan kerran metroa odotellessa, että lyhyen metron pysähtymispaikalla tosiaan on lamppurivistössä sininen valo.