Zzzzz...

Nukun ihan järjettömiä määriä...ja sitten kun herään, olen vieläkin ihan puoliunessa (ja hengaan Facebookissa). Kaikkein pahinta on se, ettei kaikkina päivinä edes ole luentoja rytmittämässä elämää. Missäköhän olisin, ellei olisi niitä kahta espanjan luentoa yhdeksältä... ne kun ovat ainoat aamut, jotka vaativat herätyskelloa. Tästä yleisestä uupumuksesta voi vain päätellä, että gradumateriaalin kerääminen ja lukeminen ei ole edistynyt entiseen malliin. Voi sitä nolouden määrää, kun huomenna menen professorin vastaanotolle kiemurtelemaan sitä, etten ole oikein mitään tehnyt! (Ei siinä mitään...kestän noloutta aika hyvin. Harjoitushan tekee mestarin!) Tämä nyt oli vähän tylsä blogitus... ehkä joskus aiemminkin on minun suustani (tai jonkun muun) kuultu jotain samantapaista.