Tänään jokin laukaisi selittämättömän melankolisuuden, kun olin lähdössä syömästä. Jostain syystä se kohdistui aluksi pöydällä lojuviin Reilun kaupan mainoksiin. Ne vaikuttivat ikävästi imagokauppiailta. Eikö millään ole arvoa itsessään, ilman leimaa, brändäystä... liian pureskeltu kaupunki tämä Helsinki. Halusin metsään, missä reilu on reilua ilman, että joku pakannut sen laatikkoon ja liimannut kiiltokuvia päälle.
Eilen oli jotenkin pinnassa se, että sen jälkeen kun valmistuu... siis ei mene kahtakaan vuotta... ei välttämättä ole enää samalla tapaa deadlineja ja roikkumaan jääneitä esseitä sun muuta. Kaipaan yksinkertaisuutta, keskittymiskykyä yhteen asiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti