Päivä kerrallaan...

Ihan uskomatonta miten vähän aikaa viime torstaista on kulunut. Tuntuu jo muutamalta viikolta!

Tänään aamulla tuli soitto säätiöltä. Ne on valmiita vuokraamaan tän meille niin kauan kun pystytään maksamaan... heheh! Pieni korotus tulee heti, mutta kun tänne saadaan remontti - ja ymmärtämäni mukaan aika pian - niin hinnat saattavat nousta pilviin. Joo, tästä täytyy keskustella, kun kaikki kämppikset ovat paikalla... eli torstaina. Mutta majapaikan haku käynnistyy piakkoin...arvelisin.

Huomisen jälkeen odotellaan soittoa huutokauppaihmisiltä, jotka tulee tyhjentämään asunnon Jussin tavaroista. Voidaan kuulemma tarjota pieniäkin hintoja kaikista huonekaluista, mitä halutaan... Sitäkin sit pitäis miettiä etukäteen. Vähän hankala vaan, kun ei tiedä minne on muuttamassa ja milloin. Ja kun pitäis tehdä prosemmaakin samaan aikaan...

Tulin juuri siunaustilaisuudesta Vantaalta. Ensinnäkin täytyy selostaa tää noloin osuus... Olin kattonu aikataulut niin, että pääsisin sinne kymmentä vaille. Ihan tarpeeksi, mutta....! Jos sattuu istumaan bussissa pari pysäkkiä liikaa ja on ihan eksyksissä! Käännyin yhdessä kohtaa vähän harhaan (mikä lopulta oli yllättävän hyvin, koska mulla ei ollu aavistustakaan, missä mä olin...). Sitten näin aidan ja metsikön takana ison valkoisen ristin. Siellä sen kappelin täytyy olla!! Näin aidassa yhden matalamman kaatuneen kohdan, ja koska kello oli jo tasan, päätin kiivetä siitä yli hautausmaalle...mutta kappeliahan ei näkynyt... ei edes pitkän matkan päässä! Kun olin kävelly varmaan puoli kilsaa, tuli vastaan risteys, josta näin kappelin toisella puolella tietä. (Aika kaukana kyllä, mutta ei tänne asti oltu tultu kääntymään takaisinkaan.)

Tulin sitten paikalle kymmenisen minuuttia myöhässä, mutta tilaisuus keskeytettiin ihan vaan mun takia... noloa... Paikalla oli kyllä vaan pappi, kanttori ja kaksi Jussin opiskelukaveria. Olin vähän pallo hukassa siinä aluksi, mutta kaikki otti mut tosi hyvin vastaan ja tunsin olevani tervetullut. :) Sain jopa keskittymiskykynikin takaisin jossain vaiheessa siinä määrin, että pystyin seuraamaan papin puhetta... ;) (Se muuten oli se sama, joka syksyllä piti Lähetyskirkon messussa "ehkä vaan parhaan saarnan ikinä", niin kuin Anni asian ilmaisisi ;) . Olen luultavasti jollekulle saattanut mainitakin... )

Muutama perusfakta Jussista, jotka olivat vähän jääneet vaivaamaan, selvisi kun lopuksi juttelin näiden kavereiden kanssa. Olen aika tyytyväinen, että menin - päivän varoitusajalla, Hesarin kuolinilmoituksen pohjalta. Takaisintulomatka oli myös mielenkiintoinen. Sain nimittäin siltä papilta kyydin kotiin ja juteltiin mukavia siinä matkalla. :) Selvisi esimerkiksi, että me ollaan asuttu saman verran Kruununhaassa melkein naapurissa. Päätin pienen mainospuheen pohjalta mennä huomenna kryptaan katsomaan AIDS-filmiä. Raportoin siitä enemmän myöhemmin... nyt tulee aikasta pitkä ja poukkoileva posti jo muutenkin. :)