"Nosta sinä kainaloista"

Herra, mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä ajattelet.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Ihminen on kuin tuulenhenkäys,
hänen päivänsä katoavat kuin varjo. *

Perjantaina heräsin outojen ihmisten ääniin käytävässä. Ensimmäinen ajatus oli, että myöhäiset vieraat olivat lähtemässä. Ehei... Toinen arvaus, että oli aamupäivä ja Jussi oli tuonut huoltomiehiä korjaamaan jotain. Ei niinkään... Kello oli 06:00. Kuuluva miesääni päivitteli tavaran määrää... Kohta toinen kehotti toista: "Nosta sinä kainaloista". !! Monta ajatusta on täytynyt pyöriä päässä, mutta selvää oli, että on noustava ylös ja mentävä käytävään. Täytyi olla kyse Jussista. Vastassa oli kaksi ambulanssimiestä nostamassa vuokraisäntääni ja naapurin mies, jotka päivittelivät sitä, miten en ollut kuullut, kun ovea murrettiin. Kuinka sikeästi on täytynytkään nukkua! Pienellä vilustumisella ja lentokentällä vietetyllä edellisyöllä oli varmasti osansa asiassa... puhumattakaan IS:n aikana hankitusta pohjaunivelasta. Olin siis tosiaan ollut Suomessa vasta puolisen vuorokautta.

Pian Jussi oli viety sairaalaan ja jäin yksikseni asuntoon ihmettelemään. Ketään muuta ei tosiaan ollut kotona. Kohta päätin mennä soittamaan naapurin ovikelloa ja kysyä, mitä oikein oli tapahtunut. Kun sitten yritin takaisin sisälle, olikin ovi mennyt lukkoon eikä avaimistakaan ollut iloa ilman lukonpesäkettä. Jep. Yritettiin siinä vielä ruuvimeisselillä avata, mutta lopulta naapuri soitti huoltomiehet. Vietin ehkä puoli tuntia käytävässä fleecehousuissa ja talvitakissa. ;) Huoltomiehet lupasivat soittaa siivoojat viemään ylimääräiset tavarat pois ja tuulettamaan huoneistoa (välioven avauduttua kaikkialle oli levinnyt virtsan haju).

Loppu aamupäivää täyttyi siivousäänten kuuntelemisesta unen läpi, tilanteen hahmottamisen yrittämisestä, puheluista, käytävän tuulettamisesta... Mielessä kävi sellainenkin ajatus, että meneekö tässä vielä asuntokin alta. Muutoksia on ehkä luvassa, mutta luottamus on suuri. Ale li pona!

Iltapäivällä vaikutti parhaalta idealta varautua yöpymään Saijalla läksiäisten jatkoksi. Tuntui vain mukavammalta olla yö jossain muualla, vaikkei olisi missään mielessä ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa tulla kotiinkaan. Suunnitelma oli varsin onnistunut. :)

Viime aikoina olen ynnäillyt kaikkea tapahtunutta mielessäni ja päätynyt siihen, että elämäni on nykyisin saippuaoopperaa. Kaikkea sattuu ja tapahtuu: kirveitä lentää ikkunaan, ryöstäjät tulevat vastaan Liisankadulla, puolestani suunnitellaan vallankumousta... Joo, olen kohta valmis ihan mihin vaan... ehkä tämä joku päivä muuttuu toimintaelokuvaksi, komediaa se on ollut jo pitkään.

Hän on uskollinen suojelijani,
hän on linnani,
hän on turvani ja pelastajani,
kilpi, jonka taakse suojaudun. *

*Psalmi 144