Stella Mira

Kuinka paljon hupia voikaan repiä siitä, että on tähden kaima!? Minulle selvisi muutama päivä sitten, että Valaan tähdistössä on tähti nimeltä Mira. (Olin tämän kyllä jo kuullut joskus ala-asteikäisenä, mutta onnellisesti unohtanut.) Tarkemmin on olemassa myös Mira A, koska Omikron Ceti sattuu olemaan kaksoistähti. Siis lisää todisteita sille, että Mira on kaksi. Mahtavaa! (Kaksi on muuten pienempi kuin kolme... ;) mikä on vielä parempi.) Tässä muutamia otteita erikielisiltä Wikipedia-sivuilta:

Billions of years ago, Mira was similar to our sun.

Astronomers say Mira's tail offers a unique opportunity to study how stars like our sun die and ultimately seed new solar systems.

Mira A on luultavasti vanhin tunnettu muuttuja, joka ei ole supernova.

Miran absoluuttinen kirkkaus vaihtelee noin välillä -2,5 ja +4,7.

Miran massa on 15,7 Auringon massaa.

Mira liegt in ca. 419 Lichtjahren Entfernung von der Erde.

...la pratica cinese di identificare le osservazioni in modo non più preciso di una costellazione cinese rende difficile essere certi che stiano parlando proprio di Mira.

Damit ist Mira so groß, dass das Hubble Space Telescope den Stern als Scheibe und nicht nur als Punkt auflösen kann.

Mira is known to vary slightly in period, and may even be slowly changing over time

Miran himmenemisestä huomattava osa johtuu eräiden hiukkasten tiivistymisestä kylmenevän tähden kaasukehään.

Jännää...

Sanat eivät taivu

Tähän piti tulla jotain todella vakavaa pohdintaa aikuistumisesta, mutta aina kun yritin väittää jotain, keksin jo lausetta kirjoittaessani aukon omassa ajatuksessani. Lopulta vastassa oli kehäpäätelmä. En edes pystynyt väittämään, että asiat eivät olisi mustavalkoisia, koska ne kuitenkin pohjimmiltaan ovat sitä. En vaan saa niistä otetta. Ehkä seuraavalla kerralla yritän runoa, koska runomittainen häkki on armeliaampi usvareunaisille vangeilleen.

Pieniä asioita

Oli nostalgista käydä pitkästä aikaa päärakennuksella syömässä. Mukaan en ottanut kuin taskuun matkakortin, avaimet ja opiskelijakortin. (Joskus on jännittävää kulkea kaupungilla kuin kotonaan...ilman mitään kannettavaa.) Päärakennuksella pääsin pitkästä aikaa maistamaan valkosipulilevitettä. Myös lempparipaikassani - salin reunassa, viherkasvien vieressä - oli vapaata. Tajusin, että näitä pieniä asioita en ollut kokenut varmaan puoleen vuoteen. Se oli hassua.

Ratikassa pikkulapsi osui unohdettuihin muistin kerrostumiin heleällä äänellään lauleskellen: "Tule piiriin, tule piiriin, tule mehiläisten piiriin...." Muistaako kukaan muu tuota lastenlaulua? Se tuntui niin kovin tutulta, vaikken ollutkaan kuullut sitä pitkiin, pitkiin aikoihin. En edes ihan tarkkaan muista miten se jatkui... "mikä nimi, mikä nimi"?

Molempia kotimaisia vastaheränneenä

Heräsinpä tänään puolen yhdentoista aikaan siihen, kun ovikello soi ja uusi kämppis tuli kavereineen avaimilla sisään. Vaikutti kivalta tytöltä tämä vaasalainen ja näyttää lupaavasti/uhkaavasti siltä, että pääsen tulevaisuudessa harjoittamaan jopa käytännön ruotsintaitojani... En onneksi joutunut muuton pyörteisiin heti pyjamaisillani, vaan pääsen sulattelemaan tätä kielellisen ympäristöni radikaalia tai vähemmän radikaalia muutosta huomisiltaan asti. ;)

Suunnitelmia

Ehkäpä jokunen on saanut jo tutustua äkkinäisiin täyskäännöksiini, joita on tapahtunut tulevan syksyn opiskelusuunnitelmissani viime viikkoina, mutta yritän pitää vähän ehkä itseänikin ajantasalla kirjoittamalla niistä tänne. Pari viikkoa sitten päätin, etten mene seminaariin, koska siinä vain ei ole järkeä. Pääsyynä oli, ettei ilman kunnon aihetta kannata aloittaa ja ähän taisi jännittää myös se mitä seminaarin jälkeen tapahtuisi - etten nyt vain vahingossakaan nopeuttaisi valmistumista. Tämä olisi käytännössä tarkoittanut sitä, että ensi lukuvuonna olisin tehnyt töitä ja gradua samaan aikaan, koska opintotukia ei mulla ole jäljellä kuin n. 1,5 vuotta. Viime sunnuntaina sitten äiti piti pientä ristikuulustelua aiheesta Mira ja työelämä. Se ei ollut kovin kivaa, ja väistelin koko aihetta vetoamalla koko ajan kielen esteettisiin ja runollisiin ominaisuuksiin - siihen, ettei niitä voi purkittaa. Jotenkin päädyimme kuitenkin keskustelemaan lukutaitotyöstä...tai no mikä se nyt sitten onkaan... Se tarkoitti sitä, että nyt tiistaina, kun menin professorin vastaanotolle, päädyttiin siihen, että menenkin seminaariin ja mahdollisesti ensi syksynä Wycliffelle Englantiin literacy worker -kursseille...

Kenkämateriaalia?!?

Tapahtui viime yönä Miran unessa:

Äiti: - Lupaatko mulle, ettet sitten mee minnekkään sellaiseen paikkaan missä susta tehdään kenkiä!